Terveppä terve! Tänäänhän ne Salzburgin kuuluisat sateet sitten taas alkoivat, joten voi palata tännekin :) Olin normaalista poikkeavasti tänään saksan kielistudiossa eli yliopistolla (!) ja tämän jälkeen kulttuurikurssin pakollisella excursiolla. Excursio suuntautui onneksi oikein mielenkiintoiseen paikkaan; Salzburger Festspielhäuseriin, vapaasti suomennettuna Salzburgin musiikkitaloihin. Musiikkitalot monikossa sen vuoksi, että kompleksi on rakennettu eri ajankohtina ja nykyisin nämä osat ja eri salit muodostavat suuren kokonaisuuden. Kierroksemme kesti noin tunnin ja oli oikein mielenkiintoinen, sillä pääsimme myös back stagelle, minne kaikki tavalliset tallaajat eivät pääsekään :)
Joka vuosi jo vuodesta 1920 lähtien heinä-elokuussa Salzburgissa järjestetään Salzburgin musiikkijuhlat, jonne vieraita saapuu ympäri maailmaa. Muun muassa Angela Merkel on vakiokävijöiden joukossa. Koska suurin osa muista maailmankuuluista orkestereista yms. pitää kesälomaa, saa Salzburg todella lahjakkaita esiintyjiä näytöksiinsä. Mikäli ymmärsin oikein musiikkitalo on auki suurimmaksi osaksi vain toukokuussa helluntain aikaan sekä loppukesän musiikkijuhlilla. Vuosittain musiikkitaloon myydään 260 000 lippua, mutta se kattaa vain 50% kaikista kuluista, joten sponsorit sekä Salzburgin maakunta sekä kaupunki tukevat tapahtumaa.
 |
| Foyer |
 |
| Felsenreitschulen aula (myöskin Mönchsbergin vuorenseinämä takaseinänä) |
Ensin kokoonnuimme aulassa, jonka seiniä koristivat upeat maalaukset. Opas kuitenkin kertoi, että maalaukset ovat jäljennöksiä, sillä natsit tuhosivat alkuperäiset peittämällä ne valloituskautens aikana. Esimerkiksi yksi kuvan maalauksista on sen vuoksi mustavalkoinen, sillä entisöijät eivät tienneet, minkä värinen kyseinen maalaus oli alkuperäisesti ollut. Tämän jälkeen astuimme sisään Felsenreitschulen aulaan, joka toimii nykyisin väliajan viettopaikkana. Rakennus on rakennettu 1693 alunperin ratsastuskouluksi sekä maneesiksi. Siellä toimi Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun tapainen talli, joka Wienistä poiketen ei ollut Habsburgin suvun vallassa. Salzburghan oli itsenäinen osa Itävaltaa pitkälle 1800-luvulle asti. Vuodesta 1927 asti näyttämönä toiminut osa Felsenreitschulea on toiminut muun muassa Sound of Musicin kohtauksen näyttämönä. Ja ei, täältä ei lähtenyt salaista tunnelia ulos, jota pitkin von Trappin perhe elokuvassa juoksi ulos ;) Katsojia tänne mahtuu vajaa 1500. Nykyisin tätä näyttämöä käytetään erityisesti konsertteihin ja oopperoihin, eikä niinkään näytelmiin. Holvikaarikäytävissä ei enää ole yleisöä, vaan korkeintaan kuoro. Niin ja tuo kiviseinä on siis Mönchsberg -vuoren seinämä ja tältä paikalta on louhittu kiveä Salzburgin tuomiokirkon rakentamiseen!
 |
| Myös Sound of Musicista tuttu Felsenreitschule |
Felsenreitschulen jälkeen jatkoimme matkaa Grosse Festspielhausiin. Tähän saliin mahtuu 2200 katselijaa ja lavalta seisoen tuolien määrä näytti hurjan suurelta :D Onneksi ei ole näyttelijän geenejä, tai minkään muunkaan esiintyjän. Juuri saapuessamme saliin suuri paloturvallisuusesirippu (onko tämä edes sana?) nostettiin ylös. Opas kertoi tämän esiripun olevan 23 metriä leveä ja painavan 40 tonnia, kulkee kuulemma myös lempinimellä rautaesirippu. Näyttämö näytti mielestäni jo todella suurelta verrattuna Suomen teattereihin, mutta astuttuamme pienestä ovesta läpi, avautui liikuteltavan puuseinän takaa noin 2/3 osaa lisää näyttämöä. Takana oli Don Carlos -esityksen lavasteiden rakentaminen kesken, mutta tilasta pystyi hahmottamaan sen olevan valtava!
 |
| Grosse Festspielhausin lavalla |
Muuten täällä on kaikki hyvin. Maanantaista torstaihin riitti siis hellettä vaikka muille jakaa. Maanantaina hankittu ankara punoitus hankaloitti hieman loppuviikon vaatetusta ja rajoitti mahdollisuuksia auringonottoon. Käytin suhteellisen paljon aikaa koulutehtäviin, sillä kulttuurikurssille meidän pitää palauttaa 8 kirjallista tehtävää. Olen tehnyt niistä nyt viisi! Sain vaihdettua yhden tentin ajankohtaa aikaisemmaksi ja historian tentin esseen kirjoittamiseksi, joten nyt olen varannut myös paluulennot Suomeen juhannuksen alusviikolle! JEIIIII!! Vaikka täällä on oikein ihanaa ja viihdyn hyvin, olen silti yllättävän innoissani palaamisesta Suomeen ennen juhannusta. Näen jo silmissäni mökkirannan, huurteisen mansikka-limesiiderin ja kunnon pihvin! Siiderin sen vuoksi, että olen siihen mennessä neljä kuukautta elänyt pelkällä oluella siiderin sijaan. Ja ei en tarkoita, että eläisin pelkästään oluella :D Minun ja juhannuksen välissä on enää kaksi kuukautta, lukematon määrä reissuja ja 5 tenttiä sekä yksi 10 sivun essee saksaksi Itävallan historiasta. Pala kakkua? Reissuista puheen ollen tällä viikolla on varattu junat ja hotellit sekä Prahaan että Venetsiaan!
Katsotaan, jos saisin viikonlopun aikana hieman aloitettua tuota esseetä. Tiistai-iltana tuleekin jo taas seuraava vieraani <3
Loppuun vielä muutamia kännykkäräpsyjä kuluneelta viikolta juoksulenkeiltä ja kaupungilta :) Unohdin jo aivan täysin keskiviikkoillan ulkoilmakonsertin yliopistolla, mutta muutama kuva on näköjään sielläkin tullut otettua. Menin tosiaan suoraan luennolta klo 20 Uniparkille, jossa bändi soitti bussista ulkonevalla lavalla oikeastaan todella hyvää musiikkia. Istuimme siellä muutaman tunnin kuunnellen heitä, kunnes musiikki siirtyi maksullisiin sisätiloihin. Todella hauska idea ja ihmisiäkin oli oikein paljon!
 |
| Keskiviikko-illan konsertti |
 |
| Ei se olut vieläkään maistu, mutta Radler menee jo puolittain :D |
Öitä!
-Anna
