Nokka kohti kaukomaita!

... ja sadetta pakoon. Miten yhdessä paikassa voikin sataa näin paljon? Viimeisestä kahdesta päivästä ei ole paljoa raportoitavaa, sillä olen istunut tiiviisti suljettujen ovien takana omassa huoneessani nenä mukamas tenttimateriaaleissa. Olen minä nyt jotain saanut aikaankin, enää yhden kurssin muistiinpanot lukematta, muut tuntuvat olevan jotenkin hanskassa! 

 

Lupailin niitä Salzburgin yhden aurinkoisen päivän kuvia, niin tässä niitä sitten tulisi. Me suuntaamme Katjan kanssa tuossa puolenyön jälkeen rautatieasemalle ja hyppäämme Venice Expressin kyytiin. Aamulla heräämmenkin sitten (toivottavasti aurinkoisesta) Venetsiasta! Pientä reissuturtumista on havaittavissa, sillä en vielä hihku ja loiki innosta tästä reissustamme, mutta eiköhän se innostus viimeistään huomenna aamulla minutkin tavoita. Venetsia on nimittäin yksi sellaisista kohteista, jossa olen aina halunnut käydä. En ole vain ikinä tiennyt kenen kanssa sinne lähtisi, nyt se on selvää: K. Asikainen on varastanut sydämeni, niin että olen valmis Venetsian matkalle. Tai sitten meillä kummallakaan ei ollut parempaakaan matkaseuraa ja tyydymme toisiimme :D Oli miten oli, en valita!

Sunnuntaina tai ensi viikolla ilmestyy sitten raporttia tuosta rakkauden kaupungista! Nyt viimeiset tavarat kassiin, joka on kyllä kevyimmin pakattu kuin koskaan aikaisemmin minnekään. En usko, että olen päässyt edes Tampere-Lahti -väliä vähemmällä matkatavaralla. Juna on takaisin Salzburgissa lauantai-iltana, mutta meillä saattaa olla hieman suunnitelmia jo sunnuntain varalle :)

Arrivederci!

- Anna

PS. TJ Elina on muuten päässyt alle viikkoon! TJ 6!!!!

Always on my mind

Tällä viikolla on tuntunut, etten mitään muuta ole ajatellutkaan kuin Suomen kesää. Varsinkin, kun täällä on aivan harmaata ja tuskin edes lämmintä ja Suomessa asia on jokaisen mahdollisen facebook- ja instagram -päivityksen perusteella aivan toisin. Eilen täällä oli normaali kevätkeli, noin parikymmentä astetta ja aurinkoa, ihan Keski-Euroopan kesäksi en tätä vielä kutsuisi. Heti aurigon pilkahtaessa esiin huomaan unohtavani Suomen tai kotiinpaluun, mutta nämä harmaat kelit lietsovat omien facebook-albumien selailua, googlen kuvahaun käyttöä ja juhannuksen menun suunnittelua... :D Niin voisihan niihin tentteihinkin lukea.. Seuraava kun on jo kahden viikon päästä ja loputkin heti sen perään.

Tässä kuitenkin vähän tämänhetkisiä lempparikuvia edellisiltä kesiltä:

Voisi kyllä kaikista kuvista vetää sellaisen johtopäätöksen, että jonkinlaista vesistöä on ikävä :D Toinen asia, mitä olen huomannut kaipaavani on valoisat illat ja yöt. Päivä ei ole täällä juuri pidentynyt ja yhdeksän aikaan alkaa olla jo pimeää. Jotain mihin en ole ollenkaan tottunut!

Sandra on uhkaillut jo reilun kuukauden verran, että hän tulee Suomeen kesän lopussa ja arvaatteko mitä! Nyt ne lennot on ostettu!!! Eli heinäkuun lopussa saan ensimmäisen kansainvälisen vierailijani. Ajattelin etsiä hänelle hieman linkkejä Suomesta, jos hänellä on omiakin mielipiteitä mitä teemme tuon viikon aikana, niin törmäsin tällaiseen Visit Finlandin nettisivuun, joka oli mielestäni äärimmäisen osuva. Ai että, pieni koti-ikävä hiipii :P Eilen oli kyllä niin huisin hauska päivä täälläkin, ettei tiedä kumpaan suuntaan kallistuisi... Laitan kuvia eiliseltä huomenna, kunhan saan ne kahlattua läpi. Ei mitään maata mullistavaa, kunhan nautin auringosta luentojen lomassa sekä suuntasin illalla O'Malleysiin kuuntelemaan ja ehkä hieman laulamaankin karaokea.

Kesäisin tunnelmin (ainakin näin neljän seinän sisällä)

- Anna

TJ Elina 7 !!

Salzkammergut - DAY 2

Ja tarina jatkuu. Sunnuntaiaamuna meille tarjoiltiin ensin superaamupalabuffetti (kuten respan täti sitä nimitti) ja Raxin buffetissa vuonna -97 syömistä muistuttaneen ruokailun jälkeen bussi lähti noin kello kymmenen kieppeillä kohti Hallstattia. Muutaman torkahduksen jälkeen saavuimmekin perille Hallstätter Seen rannalle. Meillä oli hieman vapaa-aikaa ennen meille varatun vuorijunavuoron (funicular? aivot eivät nyt toimi..) lähtöä. Siinä ajassa ehti oikein mahtavasti napata lähikioskista tärkeimmät tarvikkeet eli postikortit sekä kahvin. Yksi postikortti lähtikin Suomen suuntaan sunnuntaina ;) Seuraava kulkupeli oli siis tuo vuorijuna, jolla nousimme vajaan kilometrin korkeuteen ihailemaan Hallstattin maisemia. Lopullisen suuntana meillä oli Hallstattin suolakaivos, jonne junapysäkiltä oli vielä muutaman sadan metrin kipuaminen. Ensin ehdimme kuitenkin nauttia hieman maisemista, pienestä harmaudesta huolimatta. 

Uskollinen bussimme

  

 

Turreturistihan se taas siinä

Siunattu olkohon hän

Kuten kaikki uskolliset kaksi lukijaani muistavat kävin jo maaliskuussa Halleinin suolakaivoksilla. Mutta tämä kierros kuului excursion hintaan, niin miksipäs ei. Pukeuduimme taas ylitsepääsemättömän tyylikkäisiin suolakaivosasuihin, tällä kertaa punaisiin ja nousimme vielä muutamat kymmenen rappusta ylös kaivoksen suulle. Hallstatt on todella kuuluisa maailman vanhimmista suolakaivoksistaan, jotka jopa 7000 vuoden takaa ja joiden avulla Habsburgien keisarisuku keräsi osan varallisuudestaan. Halleinin kaivoksista poiketen Hallstattin kaivokset ovat yhä aktiiviset ja niistä louhitaan edelleen suolaa. Jos, miksi kaikissa paikannimissä on joko Hall- alku tai -hall -loppuliite, se johtuu siitä, että kyseisellä liitteellä ilmaistiin suolakaivoksen tai -esiintymän sijaintia. Kierroksemme kaivoksissa kesti reilun tunnin ja pääsimme taas kahdesti laskemaan niitä edelliseltä kerralta jo tuttuja puuliukumäkiä. Tällä kertaa niissä näkyi myös laskunopeus, joka oli keskimäärin siinä 24 km/h paikkeilla, mutta yksi bulgarialainen poika suhahti alas 37,5 km/h vauhdilla :D Kävelimme noin 350m vuoren sisään ja hieman alaspäin liukujen avulla, josta löysimme vuorensisäisen suolajärven. Tämä järvi ei ollut enää aktiivisessa käytössä, vaan se oli valjastettu valoesitys käyttöön. Ja oli kyllä hieno esitys! Yritin joitain kuvia ottaa siitä myös, mutta kuvausolosuhteet pimeässä kaivoksessa eivät olleet ne parhaat... Ulos tulimme taas kaivosjunalla, mutta tällä kertaa sisäänkäyntiä muutaman sata metriä alempana sijaitsevasta uloskäynnistä. Vuoren sisällä on siis todela mahdolllista liikkua muutenkin kuin horisontaalisesti! Vaikka ehkä tämä olisi niistä liuista pitänyt ymmärtää?

Vangit orrella

Vuoren sisäinen suolajärvi, jota nykyisin käytetään lähinnä turistiesityksiin

Palasimme alas vuorelta taas vuorijunalla ja saimme pienen lounastauon. Läheisessä ravintolassa nautitun pizzaslicen ja omenastruudelin jälkeen meitä odotti taas jo seuraava ohjelmanumero: kaupunkikierros Hallstattissa. En tiedä voiko Hallstattia itseasiassa kutsua kaupungiksi, sillä asukkaita on tällä hetkellä vain noin 800. Siitä huolimatta kylä on maailmankuulu ja se on myös valittu Unescon perintökohteeksi. Kierroksemme aikana opas kertoi, kuinka kylässä on eletty muutama sata vuotta sitten, sillä ensimmäinen leveämpi tie rakennettiin vasta vuonna 1890. "Pääkatuna" siihen asti toimi suomalaisia jalkakäytäviäkin kapeampi polku. Enimmäkseen asukkaat liikkuivat veneillä, jonka takia melkein jokaisella talolla on edelleen oma venevaja. Suurin osa kylän historiasta liittyy tietysti suolakaivoksen toimintaan. Yksi mielenkiintoinen paikka jonne opas meidät vei oli kylän katolinen kirkko sekä sen yhteydessä sijaitseva luutalo. Kirkko on alunperin ollut paljon pienempi kuin nyt, mutta sitä on laajennettu moneen otteeseen. Nyt kirkossa on kaksi päälaivaa ja yksi pienempi, sillä pituussuunnassa laajentaminen ei ole mahdollista juuri sen tilanpuutteeen vuoksi. Tässä kylässä kaikki lopulta ilmeisesti palaa tuohon tilanpuutteeseen, sillä myöskään hautausmaalle ei ole kovin paljoa maata. Tämän vuoksi vainajien luut kaivetaan ylös haudasta ja heidän pääkallonsa, sääri- sekä käsivarren luunsa sijoitetaan tuohon luutaloon. Luutalon viimeinen lisäys on kylläkin jo vuodelta 1995, sillä nukyisin tuhkaamisesta on tullut helpompaa. 

Olimme kaupunkikierroksemme aikana kävelleet kylän toiseen päähän, josta palasimme veneellä takaisin lähtöruutuun ja bussillemme. Veneajelu oli ihan mukava, sillä sen aikana kylän näki kauempaa järveltä ja ymmärsi, kuinka pikkuruinen se oikeasti on suuren vuoren kainalossa. Bussimatka kotiin sujui suhteellisen hiljaisissa tunnelmissa, sillä kaikki taisivat nukahtaa :D Salzburgissa meitä odotti jälleen aina niin kotiin toivottava Salzburgin sade... Tänään kuitenkin pitäisi olla jopa aurinkoa havaittavissa ja lämpöasteitakin kahdenkymmenen verran! Kyllä tämän sateisen jaksonkin kestää, kunhan Venetsiassa paistaisi loppuviikosta aurinko, kun sinne suuntaamme!!!!! Tänään on oikeastaan koko päivä koulua, kuten eilenkin. Eilen sain pidettyä kulttuurikurssilla esitelmäni ilman suurempia töppäyksiä, joten taas yksi koulutehtävä takana päin. Enää oikeastaan ne tentin edessä. Mutta pidemmittä puheitta, nyt sinne koululle ;)

- Anna

TJ Elina 8!!!

Salzkammergut - DAY 1

Ja tuosta! Taas yksi reissu takana. Olen sekä henkisesti että fyysisesti aivan rikki edellisten kahden päivän ekskursiomme jäljiltä. Sää oli hieman harmaa ja kosteahko, mutta ei se meitä loppuen lopuksi hirveästi haitannut. En muista koska olisin nauranut näin paljon 36 tunnin sisään, mutta eipä tarvitse tänään illalla enää vatsalihaksia tehdä. Suurimman osan nauruistamme tarjosi belgialainen ystävämme Philippe, joille järjestimme suomenkielen oppitunteja aina bussimatkoilla ja loppureissusta jo ihan missä vaan. Jotain hieman hyödyllisempääkin hänelle olisi tietysti voinut opettaa kuin ne lauseet sekä sanat, jotka häneltä nyt niin sujuvasti suusta lentävät, mutta eikö se ole tärkeintä, että joku edes osaa suomea? Muutenkin taitaa jonkinasteinen matkaväsymys iskeä meihin kaikkiin sillä hilpeää hysteriaa oli havaittavissa, eikä se jäänyt keneltäkään huomaamatta. Eräällä laivamatkalla pöytäseurueemme puolalaiset tunkivat korvakuulokkeitaan syvemmälle korviinsa ja yksi raukka ilman korvakuulokkeita tuhisi hyvin tuskastuneesti. Myös excumme vetäjä Irina totesi, että se, joka on sanonut suomalaisten olevan hiljaisia ei varmasti ole koskaan suomalaista tavannut. Rikomme siis ennakkoluuloja kansastamme täällä!

Kaiservilla

 

Näkymä takapihalle, perusjampallakin on sama

Keisari tykkäsi metsästää....

 

Keisarillinen illallispöytä

Olin katsellut excun ohjelman läpi sen kolahtaessa sähköpostiin jo aiemmin tällä viikolla, mutta oikeastaan vasta lauantaina tajusin, kuinka intensiivinen se on. Nyt kun tänään palasin kotiin, niin tuntui kuin olisin ollut viikon reissussa :D Starttasimme eilen matkaan kello 9:30 yliopiston pihasta ja otimme suunnaksi Bad Ischlin. Bad Ischl on kuuluisa siitä, että keisariperhe vietti kesiään siellä. Vierailimme Kaiservillassa, jossa keisari Franz Josef sekä hänen vaimonsa Elisabeth, kavereiden kesken Sissi, viihtyivät kesäisin vuosina 1857-1914. He saivat Kaiservillan häälahjaksi Franzin äidiltä arkkiherttuatar Sophielta, joka myös vietti kesiään Bad Ischlissä, mutta lähempänä kylän keskustaa. Ulkoapäin kesähuvila ei ollut kovin suurennäköinen, mutta oppaan mukaan rakennuksessa on lähemmäs sata huonetta. Oppaastamme puheen ollen, hän oli keisarin jälkeläinen ja tilusten tämänhetkinen omistaja sekä asukas!!! Hän kertoi meille, että Bad Ischl oli kesähuvilalle oivallinen paikka, sillä Franz piti metsästämisestä ja Sissi vuorilla ulkoilusta. Kesäaikaan he vastaanottivat vieraita lähinnä epävirallisesti, mutta silti kaukaisimmat vieraat olivat tulleet jopa Thaimaasta sekä Brasiliasta. Linnan yleisölle avoimen osat oli jätetty pitkälti Franzin ja Sissin aikaiseen kuntoon ja kierros oli varsin kattava reilun tunnin pituinen kierros. Oppaamme toi kierrokseen hieman lisäsärmää myös omilla mielipiteillään aatelin nykyisestä asemasta ja valtion vallasta tämänpäiväisessä yhteiskunnassa :P

Bad Ischl

 

Kaiservillan jälkeen meillä oli reilu tunti vapaa aikaa Bad Ischlissä, jolloin etsiydyimme lähimmäiseen lounasravintolaan, joka osoittautui kiinalaiseksi. No miksipä ei? Seuraava kohteemme oli St. Wolfgang, jonne siirryimme bussilla. St. Wolgangissa meillä ei ollut yhteistä ohjelmaa, vaan jokainen sai kuluttaa puolitoista tuntia oman mielensä mukaan. Me päädyimme kiertelemään kylää ja leikkimään superturisteja kameroidemme kanssa. USA-vahvistuksemme Jessica oli käynyt jo aiemmin kyseisessä paikassa, joten hän halusi näyttää meille maailman parhaan jäätelöpaikan, jonka hän oli myös lisännyt Trip Advisoriin ;) Ei hän aivan pehmeitä puhunut, jäätelö oli todella hyvää. Itse maistoin makua nimeltä duetto, joka oli ilmeisesti vaniljajäätelöä suklaa paloilla ja karamellikastikkeella. Meinasi kyllä viedä kielen mennessään! St. Wolfgang oli oikein idyllisen näköinen pieni kylä vuoren juurella ja järven rannalla. Hotelleja oli vieri vieressä, suurin osa niistä neljän tai viiden tähden sellaisia. Eräällä hotellilla oli myös järven rannalla oma iso laituri, jossa oli poreallas sekä uima-allas ja koska ne olivat "laiturissa" näytti aivan kuin ne olisivat olleet osa järveä. Päätön hengailumme päättyi kello neljä, kun laivamme Wolfgangsseen läpi kohti St. Gilgeniä irrotti köytensä. 

St. Wolfgang (note to self: varaa kampaaja, pidä aurinkolaseja kirkkaalla säällä)

St. Wolfgang

0100100 sieltä löytyy kaikki.... osoite tai reitti.

 

Iloinen joukkomme

Laivamatka kesti arviolta noin tunnin. Pysyimme ensin alakannella suojassa tuulelta, mutta maisemat vetivät meidät kamerat kaulassa ylös ja ulos. Saavuttuamme St. Gilgeniin kävimme ensin kirjautumassa sisään nuorisomajataloon, jossa majoituimme. Bussimme kaarsi myös sopivasti samaan aikaan majatalon pihaan ja saimme tavaramme mukaan. Saimme neljän hengen huoneen ja adoptoimme Jessican sinne viidentenä, sillä hän ei ollut alunperin varannut paikkaa exculle ollenkaan. Kiiruhdimme pikaisesti Spariin ennen sen sulkemista hakeaksemme eväät illan Mestareiden liigan finaalia varten. Kuudelta meille tarjoiltiin illallinen, joka ei maullaan päätä huimannut, mutta Katjan sanoin kyllä sitä mieluummin söi kuin selkäänsä otti :D Yritimme vetäytyä pienelle ruokalevolle huoneeseemme, mutta eipä siitä mitään tullut, kun ei aikaakaan kun huoneessamme oli kymmenkunta ihmistä puhumassa jos vaikka mistä... No puoli yhdeksän aikaan valuimme alakerran oleskelutiloihin katsomaan peliä, jonka suosikkini Baeyern voitti. Meno ja meininki pelin aikana oli sitä luokkaa, että olisi voinut meidän kaikkien tulevan joko Münchenistä tai Dortmundista! Pelin jälkeen olin vanha sekä väsynyt ja vetäydyin nukkumaan yhdentoista paikkeilla. Tämän takia menetin mm. yöllisen järviuinnin (ja luultavasti varman vilustumisen).

Laivalla on mukavaa

Joskus ilmeisesti myös liian mukavaa... 

Lähestymme St. Gilgeniä

Sunnuntain osiosta jatkan huomenna, sillä silmät eivät enää pysy riveillä ja haluan ehdottomasti vielä nähdä lauantain Amazing Race -jakson. En voi kylliksi hehkuttaa tuota Boox tv -sovellusta, jonka avulla näen Suomen kaikki tv-kanavat vain 6 euron kuukausihintaan. Voin siis tallentaa kaikki ohjelmat puhelimeeni ja katsoa ne kuitenkin tietokoneen näytöltä. Eikä puhelimen tarvitse tallentamisen vuoksi olla edes internetyhteydessä! 

Kauniit unet ja ihanaa alkavaa viikkoa sinne helteiseen Suomeen :)

-Anna

TJ Elina 10 <3