RIGHT NOW: SALZBURG AIRPORT

Hellurei ja heissulivei! Täällä istutaan Ellenin ja iskän kanssa lentokentällä ja kohta päästään Berliinin koneeseen. Tällä hetkellä on fiilis liian hyvä tilanteeseen nähden, joka johtuu varmasti pitkälti Karlssonin läsnäolosta ja järkkyneestä mielenterveydestä :D Aamulla saksan kokeen jälkeen vierähti muutamankin kyynel hyvästellessäni amerikkalaiset tytöt... Eiköhän se totuus tosiaan iske vasta Suomessa juhannuksen jälkeen.

Palailen paremmalla ajalla viime päivien kuvilla yms :) Tässä vähän matkafiiliksiä ja päivällä ostamamme BFF-korut :D

@ The hotel

Terkut hotellin valkoisista lakanoista! Iskä on saapunut ja olemme täyttäneet mahamme L'Osteriassa, joskin yli 30 asteen helle vielä kahdeksan aikaan illalla hieman häiritsi ruuasta nauttimista (lue: valuimme hikeä). Ruokailun jälkeen pyörimme hieman viilenevässä illassa Mirabellgartenin ja joen rannan ympäristössä. Yllätyksekseni Ice Zeit oli auki vielä kymmenen kieppeillä ja sain ostettua viilentävän jäätelöni ennen tavaroiden siirto -projektia. Tällä hetkellä asuntolan huoneeni ammottaa tyhjyyttään ja huomenna jäljellä on enää avaimen palautus...

Niin ja tänäänhän minulla oli kaksi lopputenttiä, joista kummastakin luulen päässeeni läpi!!!!! Juhannus Suomessa tuntuu aina vain olevan lähempänä ja lähempänä :) Sanoin eilen Elinalle, että elän kuitenkin tällä hetkellä suuressa itsepetoksessa, sillä uskottelen itselleni meneväni Suomeen juhannuslomalle ettei ihmisten hyvästeleminen täällä tuntuisi niin vaikealta ja konkreettiselta. Anna 22v lähtee siis lomalle 50 matkatavarakilon kera? :D

Nyt unten maille, että aivot toimivat edes jotenkin myös huomisessa lopputentissä :)


- Anna

Last night in a dorm EVER

Olen juurikin menossa nukkumaan ja edessä on viimeinen yö rakkaassa asuntolassamme. En malta odottaa, että pääsen eroon tästä sikolätistä, sillä täällä ei ole esimerkiksi siivottu perjantain bileiden jälkeen ollenkaan ja alakerrassa haisee mätääntyneen kananmunan ja jonkin muun kammottavan sekoitukselle. Lovely!

Muuten viikonloppu on ollut aivan mm kelien suhteen aivan ihana. Salzburgia hemmotellaan nyt olan takaa helteillä ja eilisesta viikko eteenpäin joka päivä pitäisi olla 30-35 astetta lämpöä. Eilen makasin Volksgartenin nurmikolla kuusi tuntia ottamassa väriä ihoon Ellenin ja Sofian kanssa. Makasimme kyllä hieman liikaa kuin sillit suolassa, sillä unohdin oman vilttini ja heillä oli mukana vain yksi. Mutta sopu sijaa antaa. Neljän aikaan siirryin kotiin ja yritin lukea, suurimmalta osalta siinä onnistumatta. Onneksi Sofia pelasti minut, kun lähdimme mäkkärin kautta joen rantaan vaihtamaan viimeisiä juoruja suomeksi. Sofialla oli mukanaan myös miniatyyrikokoinen skumppapullo mukanaan, jonka nautimme idyllisissä maisemissa :) Kevyen saderipottelun alettua suuntasimme kotiin ja unten maille.

Kävelin lauantaina Salzburgin vanhinta katua Steingassea ja ihastuin oikein paljon :) Erittäin idyllinen ja kapea katu keskustan ytimessä.

Tämä päivä on mennyt lähinnä lukemisen välttelyssä. Pakkasin loput kamani, veimme Sofian kanssa suomalaisten omaisuuden säilöön täällä opiskelevan Hertan kellarikomeroon kesäksi tulevia vaihtareita varten ja kävimme illan suussa Banana Splitillä alakerran Ice Zeitissa team Skandinavia koostumuksella, joskin Sandra korvasi Lontoossa hyörivän Katjan. Illan kruunasin pussi-sienikeitolla jäätelöpurkista nautittuna, pääsin puoleen väliin ja loput menivät vessasta alas...

Nyt on kämppä aika lailla tyhjä, tavarat laukuissa ja ruokahylly tyhjänä. Lähden aamulla yhdeksäksi saksan tunnille ja siitä päivä jatkuu kahdella tentillä. Päivän kruununa isi saapuu tänne iltapäivällä ja viimeistään seitsemän pintaan näen hänet jossain päin kaupunkia. Illaksi varasin meille pöydän L'Osteriasta ;)

Nyt "nautin" viimeisestä yöstäni tässä huoneessa. Kuulemisiin!

- Anna

POSTAUS NRO 100: VIIMEINEN ILLALLINEN

Voi nyyh, tänään oli pikku perheemme viimeisen illallisen aika. Ruotsi-Sofian sanoin "we lost one on the way" ja Suomi-Sofia puuttuikin harmiksemme seurastamme. Päädyimme syömään kerrankin jossain muualla kuin L'Osteriassa ja valintamme kohdistui kaupungin toiselle laidalla sijaitsevaan Lemonchilliin. Sofia ja Ellen olivat kokeilleet paikkaa aiemminkin ja eivät suosituksillaan menneet miltään osin metsään. Ruokalista oli kattava, muttei liian laaja ja mielestäni ihan järkevästi hinnoiteltu. Itse päädyin Lemonchilli Steakiin herätelläkseni pihvihimoa juhannusta varten ja mitä ilmeisemmin myös totuttaakseni vatsaani myös takaisin lihapitoisempaan ruokavalioon rahka-kauden jälkeen, sillä juuri nyt olo on kuin (mitä voin kuvitella) 6 kuukautta raskaana olevalla... Tämäkin postaus syntyy todellisesta vaaka-asennosta :D Onneksi myös muiden annokset olivat tarpeeksi kookkaita ja täyttäviä, joten en kärsi syndroomastani yksin.

Tarjoilijan kuvaustaidot olivat hieman puutteelliset...

Oli oikein ihanaa kerrata vielä rauhassa kuluneita neljää kuukautta, vaikka hieman joutuikin pidättelemään kyyneleitä ajatusten harhaillessa siihen tosiseikkaan, että viikon päästä olemme eri puolilla Eurooppaa. Katja vielä lähtee tänään illalla lentämään kohti Lontoota ja palaa vasta maanantaina, joten meillä ei ole edes enää yhtä yötä yhdessä Priesterhausgassella! Ei sillä, että me kämppiksiä olisimme, mutta silti :D Pohdimme parhaita sekä myös niitä huonoja hetkiämme vaihdossa. Itse olen aika yllättynyt, että en ole kokenut sellaisia syviä masennuksia tai koti-ikäviä ollenkaan. Suurin ärsytyksen kohde on ollut asuntola, mutta positiivisella ajattelulla tästäkin on selvitty hengissä. Mietimme myös mitä jäämme kaipaamaan ja mitä emme, vastaus oli suhteellisen yksimielinen: ihmisiä kaivataan ja asuntolasta eroonpääsyä juhlitaan.

Tämän viikon kaavan mukaan tämäkään ilta ei suju yksin huoneessa, vaan joku keksi järjestää pre-closing partyt tällä viikolla ja pitopaikkana toimii juuri saapuneen tiedon mukaan meidän asutolamme. Ainoa surullinen puoli näissä juhlissa on se, että todella monet ovat tänä viikonloppuna reissussa eli läheisimpiä kavereita ei kovin montaa bileissä ole... Nukkuminen tässä party-huoneen yläpuolella on kuitenkin mahdotonta, joten pitää viimeisen viikonlopun kunniaksi liittyä seuraan :) Tiistaina meillä oli jo aikaisemmin mainittu karaoke-ilta, keskiviikkona varmasti maailman kannattavin baari tarjosi taas ilmaista olutta ja eilen katsoimme perheen kesken Bridget Jonesin ja minä sekä Sofia jatkoimme iltaa vielä Whats your number -leffalla. Tänään jopa ihan opiskelin kirjastolla neljä tuntia maanantain kokeseen. Eilinen suullinen tentti meni muuten läpi!! Mutta karmea kokemus se taas oli :D Nyt on suhteellisen varmat 26 opintopistettä kasassa, 32 on se tavoite.

Segabarin krokotiili <3

Team Finland

Ryhmä Rämä, ja kyllä Salzburgissa on myös muita baareja kuin Segabar ja O'Malleys mutta me emme ilmeisesti viihdy niissä...

Hauskaa viikonloppua Suomeen ja koittakaa tanssia ne sateet pois sieltä ennen ensi keskiviikkoa!


- Anna

PS. Voitteko uskoa, että tämä on jo sadas postaukseni?? En olisi ikinä kuvitellut olevani näin ahkera bloggaaja :D

LOVING MY LIFE

Otsikon mukaisesti kaikki on hyvin Salzburgissa ja elämä hymyilee, vaikka tässä loppuvaihdon aikana ei varmaankaan enää mitään maata mullistava tule tapahtumaan. Eilen meillä oli taas aivan huippu ilta yhdessä erasmusten kanssa. Vaikka illan ohjelmassa ei ollut mitään sen kummallisempaa kuin O'Malleysin karaoke ja pohdin jopa kotiinjäämistä, oli meillä taas äärettömän hauskaa. Vaihtoa on täynnä muutaman päivän kuluttua neljä kuukautta ja ihmiset alkavat olla jo niin tuttuja keskenään, ettei tarvitse enää esittää tai etsiä omia piirejään, voi vain olla ja nauttia. Aiemmin tiistaina luentojeni välissä olimme tyttöjen kanssa lounaalla/kahvilla ja en voi uskoa, että viikon päästä en enää näe heitä tähän tapaan. Se, kuinka hyvin tulemme toimeen ja kuinka paljon olemme toisiimme kiintyneet, on uskomatonta ottaen huomioon muun muassa sen, että tulemme aivan eri puolilta maailmaa: Californiasta/Oregonista, Vermontista, Minnesotasta, Münchenistä sekä Lahdesta. Tai ehkä Tampereelta?

En enää itsekään tiedä, mistä tulen ja minne olen menossa :D Kuitenkin aina, jos joku kysyy mistä olen kotoisin sanon kaikista kuittailuista huolimatta ylpeänä, että Lahdesta. Koen myös olevani suomalainen, totta kai, mutta ulkomailla vietetyt vuodet ovat antaneet arvokkaan lisänsä eivät niinkään ehkä maailmankatsomukseeni, vaan ihmisten kanssa toimeentulemiseen. Ehkä juuri tuon takia tulen yllättävän hyvin toimeen eri taustaisten ihmisten kanssa (kunhan vain ne bulgarialaiset sun muun pysyvät kauempana) ja sopeudun myös helposti uusiin porukoihin. En olisi välttämättä ennen vaihtoa voinut kuvitella kolmen amerikkalaisen olevan lähimpien vaihdosta saatujen ystävieni joukossa, mutta näin näyttää käyneen. Ja olen todella onnellinen tästä. Ja tällä hetkellä aivan kaikesta, en haluaisi muuttaa mitään juuri nyt. Paitsi ehkä nämä alkavat lopputentit. Olen tänään yrittänyt lukea huomiseen suulliseen kansainvälisen oikeuden tenttiin, mutta keskittyminen on kaksivuotiaan lapsen tasoa. Toivottavasti hurmaava persoonani ja vaihto-opiskelijastatukseni pelastavat minut myös tästä. Täydellistä saksan kielen taitoa unohtamatta!

Kotimatkalla koululta tänään 

Vielä hieman takaisin eliseen iltaan, joka oli tosiaan minun viimeinen tiistaini kavereiden kanssa, kun ensi maanantaina muutan isin seurassa hotelliin. Yleisesti minusta tuntuu, että iltoihin täällä jollain tapaa panostaa enemmän, tai ehkä panostaa on väärä sana. Pikemminkin niitä ehkä elää enemmän. Kun mietin eilistä karaokeiltaa, sellaiset asiat kuten Sound of Music -laulun kuuleminen, HIM:n Join Me:n esittäminen (joskin todella ala-arvoisesti, sillä puolet ryhmästämme ei ollut ikinä laulua kuullutkaan) sekä tuopinalusilla leikkiminen ovat muistamisen arvoisia. Täällä myös juuri sillä hetkellä, kun jokin yllättävä asia tapahtuu, tuntuu kuin eläisin yhtä How I Met Your Motherin jaksoista. Tuntuu, että kaikki on legen -- wait for it -- dary, legendary! Se, että O'Malleysiin voi kävellä kuin omaan olohuoneeseen, on jotain täysin uutta ja mielestäni oikein hauskaa. Useimmiten siellä myös törmää johonkin tuttuun, sillä kuten olen jo maininnut paikasta on muodostunut eräänlainen Erasmusten toinen koti.

Eilen juuri ennen kotiin ja nukkumaan lähtöä oli myös ensimmäinen hetki, kun kyyneleet Suomeen lähdön lähenemisestä olivat lähellä. Tiistain karaoken isäntä on Albert, joka asuu nykyisin Salzburgissa, mutta on asunut myös Suomessa! Hän oli (ketä yritän huijata, me olimme) aivan innoissaan, kun sain tämän selville ja kerroin olevani Suomesta täällä vaihdossa. Tämän jälkeen olen vienyt hänelle Antin tuomaa lonkeroa, jota hän tiistaina kertomansa mukaan, ei ole vieläkään raaskinut avata. Nykyisin hän tervehtii meitä aina suomeksi ja myös karaoken välispiikit tulevat välillä tutusti kotimaisella. Kerroin tämän tiistain olevan viimeinen karaokeni, sillä ensi viikolla isi on jo täällä, niin en usko meidän eksyvän sinne. Tämän kunniaksi Anna sekä Albert lauloivat minulle ilman säestystä "Leaving on a jet plane" -biisin ja sain myös hyvästelyt ihan mikrofonin kautta, että koko baari (ja sen 5 jäljellä olevaa asiakasta) varmasti kuulivat. Saatuaan pahan katseen karaoken todella tosissaan ottavalta herralta, Albert ymmärsi palata takaisin musiikin soittamiseen. Kai tämä vaihtoaika on vain niin erilaista ja ainutkertaista, eikä sitä oikein voi verrata tavalliseen ulkomailla asumiseen :)

Albertin ja Annan duetto <3

Epäilen, että tässä loppuviikolla aikaa vievät päivisin pitkälti tenttikirjat ja iltaisin kavereiden näkeminen (huom. ei hyvästely!), joten blogissa saattaa olla hiljaisempaa. En myöskään tiedä, mitä kirjoittaisin arkielämästä tällä hetkellä, sillä se koostuu pitkälti kolmesta ajatuksesta: "ihanaa pääsen kotiin ja omiin nurkkiini", "en halua hyvästellä täältä saatuja kavereita" sekä "toivottavasti läpäisen kaikki tentit". Joten, jos ette halua kuulla erilaista tulkintaa näistä ajatuksista joka päivä, taidan pidättäytyä enemmän right now -tyylisissä päivityksissä Suomeen asti :) Berliinissä meillä on tosin reilun 5 tunnin välilasku ja suunnitelmani Primarkiin piipahtamisesta saattoivat vesittyä eiliseen vierailuun H&M:n aleissa, että ehkä lentokenttäympäristö inspiroi minua jonkinlaiseen loppuyhteenvetoon vaihdostani. Uskon kuitenkin, että vielä viikon päästä en edes ymmärrä vaihdon loppuneen ja joko nyyhkytän sikiössä koko välilaskun tai olen korviani myöden uppoutunut viimeiseen 50 Shades -kirjaan, jonka Elina minulle niin ystävällisesti toi :D

Vielä ei ole kuitenkaan aika jättää Salzburgia taakse, vaan nyt pyörähtää käyntiin se viimeinen viikko, johon kaiken muun lisäksi mahtuvat ne viisi tenttiä... Eli kuulemisiin ja tenttiprujujen ääreen!

- Anna

YLÖS, ULOS JA LENKILLE: GAISBERG

Lauantaina sain taas yhden kohdan raksittua pois TO DO -listaltani. Kiipesimme nimittäin läheiselle Gaisberg-vuorelle Elinan kanssa. Tämän viikonlopun teema oli selkeästi vuorten valloitus! Gaisberg sijaitsee kotioveltani noin reilun kahden kilometrin päässä ja kohoaa suunnilleen 1300 metrin korkeuteen. Meillä ei ollut tarkkaa käsitystä, mistä vaellusreitit lähtevät, mutta suuntasimme kaupungin kartan perusteella vuoren juurelle, josta löysimmekin keltaiset kyltit eli vaellusreittiopasteet. Kyltin mukaan kipuaminen huipulle veisi kaksi ja puoli tuntia ja se oli tarkalleen oikeassa. 

Huipulle olisi tarkoitus päästä 

Kaupungin takaa alkaa paljastua Saksan puolella sijaitsevaa vuoristoa

 

"Tonne me mennään"

Reissulla syntyi muutamia niin mahtavasti tilanteeseen sopivia ilmauksia, kuten "tosinaiset ei merkittyjä reittejä tarvitse", "eiks tässä mee vähän niinkun polku? Joo joo ihan selkeesti menee!!", "mutta vaelluskengät on vaan niin rumia", "kyllä tästä alas pääsee". Kuten ehkä näistä lentävistä lauseista huomaa, emme aina olleen aivan varmoja etenemmekö oikeaan suuntaan vai emme. Mielestämme seurasimme orjallisesti vaellusreittien viittoja, mutta päädyimme silti aina mm. hakkuuaukeille tai umpimetsään. Ainoa tiedostettu valinta, jonka teimme, oli kulkea mieluummin reittejä metsän keskellä kuin autotien reunassa. Hauskaa oli kuitenkin ja pääsimme lopulta myös alas vaikka hetken laskeuduimme aivan keskeltä metsää, sillä emme jaksaneet enää kiertää vuorta pidempään ympäri :D 

Ylös pääsee myös bussilla sekä autolla, joten aukiolla oli paljon lapsiperheitä sekä auringonpalvojia

PERILLÄ!

Horisontissa siinsi tämän päivän valloitus Untersberg

Kuvioliitelyä

Ja takaisin alas

Mahtavaa alkanutta viikkoa, täällä siitä ainakin tulee yksi parhaista, jos kalenteria on uskominen!! :)


- Anna

YOHO in Converse

Eli siis you only hike once in Converse... Tulimme juuri takaisin kämpille pienelle ruokatauolle. Aamulla aikaisin lähdimme Elinan ja Sandran kanssa kohti Untersbergiä. Eilisestä kiipeilystä (postaus tulossa) hieman rasittuneina valitsimme tänään ylösnuosuvaihtoehdoksi köysiradalla kulkevan hissin. Itse asiassa tulimme myös alaspäin samaisella hissillä. Vuonna 1961 rakennettu ja noin 2,5 kilometriä pitkä köysirata vie matkustajat 1776 metrin korkeuteen, josta on mahdollista kiivetä jalan vielä hieman ylemmäs. Lämpötila oli onneksi huipullakin oikein miellyttävä, joten saatoimma viettää hieman enemmänkin aikaa yläilmoissa. Siitä huolimatta, että emme olleet varautuneet tänään minkäänlaiseen patikointiin, halusimme nousta korkeimmalle huipulle Salburger Hochtronille 1853 metrin korkeuteen. Minun osaltani suurin missio oli vältellä vielä jäljellä olevaa lunta sekä pitää kengät valkoisina kotiin asti, josta myös postauksen otsikon nimi juontaa. Onnistuin tehtävässäni mielestäni mainiosti! 

Köysirata huipulle, jota Elina ensin luuli sähkökaapeleiksi

Turvallisesti ylhäällä

Maisemat Untersbergin päältä olivat juuri niin upeat kuin kaikki mainokset ja turisti-infot hehkuttavatkin. Ylhäältä on tosiaan 360 asteen näkymä ympäri Salzburgia ja Berchtesgadenia.Huipulta oikeastaan näkee niin pitkälle kuin silmä kantaa, silloin kun sää sen siis sallii. Untersberg sijaitsee 1/3 Itävallan puolella ja 2/3 Saksan puolella eli toisella puolen näkyy Itävalta ja toisella puolen Saksa. Kovin kaukana ei ole myöskään perjantaina katsastamamme Kehlsteinhaus, mutta emme saaneet sitä vuorenrinteeltä tarkennettua. Königsee näkyi kuitenkin selkeästi! Antaa kuvien puhua puolestaan, sillä ei noita maisemia ole mahdollista kuvailla. 

Ylöspäin ylöspäin on mentävä näin

Vaelluskengät Finland-style

Siellä se Salzburg siintää. Linnoitus näytti niin pieneltä noin korkealta käsin!

Eiköhän ole tämän vaihdon patikoinnit ja vuorikiipeilyt nyt suoritettu, ainakin jalat ovat sitä mieltä :D Huomenna pyörähtää käyntiin viimeinen kokonainen viikkoni Salburgissa, mitä on kyllä todella vaikeaa uskoa. Toisaalta nähtyäni yhden australianpaimenkoiran Untersbergin päällä alkoi oman koiran kaipuukin kasvaa todella paljon, joten ihan mukavaa päästä kotiinkin. Vielä ilo irti viimeisistä 10 päivästä. Kai tämän kaiken, mitä on ehtinyt nähdä ja kokea vaihdon aikana, ymmärtää sitten vasta jälkikäteen kotona.

- Anna