tiistai 26. maaliskuuta 2013

Havaintojen maailma

Kiinnitän usein huomiota omituisiin asioihin ja täälläkin tietyt asiat pistävät silmään jo muutaman päivän jälkeen. Tässä on nyt ollut kuukausi aikaa tehdä listaa erilaisista ja kummallisista asioista sekä tavoista, joihin olen Salzburgissa törmännyt. 

Ensimmäinen asia johon törmäsin oli se, että kaupat sulkevat todella aikaisin ja oikeastaan kaikki ovat kiinni sunnuntaisin (kahvilat ovat kuitenkin auki sunnuntaisin). Kun on tottunut 7-23 aukiolevaan Valintataloon 200m päässä kotoa tämä on ollut todella suuri kulttuurishokki. Olen tähän mennessä löytänyt koko kaupungista kaksi ruokakauppaa, jotka ovat auki sunnuntaisin. Toinen näistä on rautatieaseman Spar, joka on auki joka päivä 23 asti, mutta sitä nyt ei ihan voi kutsua lähikaupaksi. Näihin kauppojen aukioloaikoihin liittyy varmasti liittyy myös se, että sunnuntaisin kaupungilla näkee todella paljon perheitä kävelyllä vain katselemassa kaupunkia. Eräänä sunnuntaina lenkillä kiinnitin huomiota myös isovanhempiin ja lastenlapsiin kävelyllä joen rannassa, heitä oli nimittäin todella paljon!


Seuraava todella näkyvä asia on herra Mozart. Mozartia näkyy joka kulmassa ja joka toinen kauppa myy jollain tavalla tavaroita, jotka liittyvät kyseiseen henkilöön. Ensimmäisen viikon kaupunkikierroksen oppaame sanoikin, Salzburgilaisten nykyisin elävän Mozartista saatavilla rahoilla. Lista, mihin kaikkeen Mozartia voi yhdistää olisi loputon, mutta huvittavin tapa on ehkä ollut kylvyssä käytettävä kumiankka, jolla on Mozartin perukki sekä takki päällä. 


Yksi tapa minusta on erittäin kummallinen. Luentojen lopuksi kaikki koputtavat pöytää nyrkeillään, sen sijaan että professorille taputettaisiin. Ei sillä, että Suomessa luennon loppumista huomioitaisi muuten kuin ryntäämällä ulos salista. Lämpoeristys ei myöskään ole täällä niin suuri hitti kuin Suomessa, vaikka mielestäni Salzburgia ei voi luokitella tropiikiksi. Esimerkiksi yliopiston Unipark-rakennuksessa (kielikurssirakennus) käy aina kamala viima sisällä. Olen pohtinut tätä jo pidempään ja todennut, että täällä liukuovissa on vain yhdet ovet Suomen kahden sijaan. Ei siis mikään ihme, että kylmää ilmaa pääsee sisälle tuplasti enemmän kuin Suomessa! Täällä myös ovet aukeavat väärään suuntaan (sisään: työnnä, ulos: vedä). Eli en ikinä pääse poistumaan tai astumaan liikkeeseen sisään mitenkään "smoothisti".

Samaan kategoriaan menee myös kortilla maksaminen. Aiheutan useimmiten hämminkiä kaupan kassalla sekä kahvilassa halutessani maksaa kortilla, enkä edes pankkikortilla, vaan Visa Electronilla. Osassa kauppoja on 10€ alaraja Visa-ostoille ja kahviloissa ilmeisesti 25€. Yritän totutella käyttämään käteistä, mutta se on vain niin häviävä rahan muoto, etten millään haluaisi... Koomista on, että pesukoneemme, joka näyttää tulleen suoraan 1950-luvulta, toimii kuitenkin vain sirullisella kortilla.

En ole nähnyt kaupungissa mitään "suurten merkkien" omia liikkeitä Hermesiä ja Louis Vuittonia lukuunottamatta, enkä tiedä onko se syy seuraavaan huomiooni. Valehtelematta joka toisella paikallisella on nimittäin käsivarrellaan LV-laukku. Se alkaa olla jo häiritsevää :D Sitten vastapainona hyvin usea mies on pukeutunut perinteiseen "alppiasuun". Sellaiseen missä on hattu, polvihousut, sukat, takki, piippu ja koko hoito. Kuulemma tällaisia herrasmiehiä on vielä enemmän Tirolissa. Täällä käytetään myös edelleen legginsejä T-paidan kanssa. Ja kyllä, tarkoitan sellaisia takataskuttomia malleja. Tuntuu, että osa väestöstä ei ole avannut minkään tasoista muoti-/trendilehteä sitten vuoden 2000, mutta sitten toisaalta osalla on todella kauniita kevättrendien mukaisia vaatteita ja asusteita. No erilaisia ihmisiä löytyy joka puolelta, kyllähän Tampereellakin riittää sitä tuulipukuhiihtäjäkansaa.


Muuten katukuvassa näkyy todella paljon optikkoliikkeitä! Jos joka toisella naisella on LV-laukku, niin vähintään joka kolmas keskustan liike on optikkoliike. Kahviloita ja konditorioita täällä on myös todella paljon. Konditorioiden menestyksen ymmärtää siinä hetkessä, kun näkee paikallisen kaupan leipähyllyn... Koiria on täällä huomattavasti enemmän kuin Suomessa, tai ainakin ne näkyvät täällä katukuvassa. Koirien kanssa saa myös mennä milteinpä mihin tahansa, eikä niiden tarvitse olla kytkettynä. Saman asian muistan kyllä jo Sveitsin ajoilta. Asiakaspalvelusta on kyllä sanottava vielä yksi asia. Pääsääntöisesti saamani asiakaspalvelu on ollut todella tympeää, ja olemmekin pohtineet, että sellaisella asenteella ei ikinä saisi olla Suomessa asiakaspalveluammatissa. Jopa yliopiston kirjaston tädit olivat todella vastentahtoisia auttamaan, kun etsin paikkaa työskennellä kannettavalla tietokoneella... Sitten toinen ääripää ovat mm. turkkilaiset kebab-yrittäjät, hieman kalliimpien kauppojen myyjät sekä museo-työntekijät. Mutta mielestäni olisi ihan mukavaa saada edes katsekontakti kaupan kassan kanssa :D


Tällaista tällä kertaa, katsotaan tuleeko uusia havaintoja vielä seuraavan kolmen kuukauden aikana!


-Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti