Monikulttuurisuus on rikkaus?

Otsikossa käytetty fraasi lienee useimmiten totta ja sen takia kai ihmiset ylipäänsä muuttavatkin ulkomaille. Kokemaan uuden kulttuurin itse ja enemmän kuin vain turistin näkökulmasta. Mutta sitten, kun ulkomailla asuu, niin ajoittain tulee vain niitä päiviä kun tekisi mieli lähettää kaikki muut kulttuurit hornan tuuttiin silmistään. No tänään on ollut sellainen päivä. Onneksi en ole ollut tunteeni kanssa yksin, se helpottaa hieman. Useimmiten vaihtoblogeissa näkee vain sen vaihtarielämän "hohdokkaan" puolen eli juhlat, reissut ja aurinkoiset päivät. Nyt kuitenkin ärsyttää nämä kaikki ulkosomelaiset mamut niin paljon, että on pakko kirjoittaa myös tästä :D Saksanopettajamme täällä sanoi mielestäni todella osuvasti, että emme edusta täällä vain itseämme vaan myös kotimaatamme. Tämä pitää täysin paikkansa, sillä huomaan itsekin muodostavani mielipiteitä esimerkiksi maista, jonne haluan tai en halua matkustaa, sillä perusteella minkälaisia maasta tulevat vaihtarit ovat. Turkki on nostanut sijoitustaan silmissäni huomattavasti, mutta esimerkiksi Latvia sekä Bulgaria, kuten jäljempänä tekstiä huomaatte, ovat laskeneet kuin aasinhäntä. 

Päivä alkoi jo kulttuurien värikkäällä kohtaamisella päivän ainoalla luennolla, itseasiassa seminaarilla. Seminaarilla käsittelemme Malin tilannetta sekä Malin hallituksen, Tuareg-heimon, ECOWAS:n sekä YK:n turvallisuusneuvoston näkökulmista (olen tainnutkin tästä kertoa jo aikaisemmin). Nämä kyseiset ryhmät muodostuvat oppilaista ja luomme ikään kuin oikean neuvottelutilanteen. Minä kuulun YK-ryhmään Katjan sekä ruotsalaisen että tsekkiläisen tytön kanssa. Tähän asti ei mitään valittamista. MUTTA ne kaksi viimeistä jäsentä tulevat Bulgariasta. Ilmeisesti siellä päin Eurooppaa ei tunneta käsitteitä ryhmätyö, keskustelu tai neuvottelu. Tai ei ainakaan sellaisessa muodossa, missä koko muu sivistynyt maailma ne tuntee. En usko, että on kovin terveellistä nostaa verenpainettaan heti aamusta niin paljoa kuin se aina ryhmäkeskustelujemme aikana nousee. Viime viikolla he olivat sitä mieltä, että kaikki terroristit pitää ampua (muistakaa siis, että kantamme ei tule olla meidän omamme, vaan meidän YK:n turvallisuusneuvoston suusta puhuttuna...) ja tällä viikolla heidän mielestään kukaan ei välitä sotatila-maiden siviileistä, eivätkä he tarvitse esimerkiksi humanitaarista apua. No eivätpä tietenkään, päästäänhän heistäkin sitten samalla, taisin todeta tähän mahtavaan argumentointiin. Vielä viimeiseksi, näistä kahdesta tulee siis muutaman vuoden sisään juristeja! 

Tilasin iFolorilta kuvia IKEAn kehyksiin, heti on kotoisampaa :)

Tiivistettynä voi muutenkin tästä kirjavasta vaihtariporukastamme sanoa, että mitä etelämmäksi Itä-Euroopassa siirrytään, sitä kauemmaksi mennään mieleisestäni käytöksestä yms. Mielestäni jopa kiinalaisten kanssa on helpompi tulla toimeen! Onneksi meitä on täällä niin järkyttävä määrä skandinaaveja, niin on joitain ketkä ymmärtävät nämä ongelmani. Vaikka Suomen mediaa lukiessa voisi välillä ymmärtää, että meillä on suuri osa asioista huonosti tai että korjattavaa on loputon lista (ei, en sano että Suomi on paratiisi) on vaihtareiden kanssa jutellessa tullut huomattua, ettei se pidä paikkaansa. Vielä ei ole tullut vastaan oikeastaan yhtään maata, mistä voisi sanoa, että "onpa heillä hoidettu asia X paremmin kuin meillä". Ranskalaiset olivat esimerkiksi todella järkyttyneitä siitä, että me saamme sekä apurahan vaihtoajaksi että opintotukea. Heillä (hieman ylimielisesti ilmoitettuna) rahallista avustusta saavat vain köyhät. Heidän mielestään Suomen on kuitenkin helpompi tukea opiskelijoita, sillä kansamme on pienempi kuin Pariisin asukasluku... Niin, se mielestäni vaikuttaa myös veronmaksajien määrään, mutta en jaksanut aiheesta enempää keskustella. 

Ehkä kevään Must Have -ovimatto?

Palasin juuri äsken rautatieasemalta, jonne lähdin ruotsalaisvahvistustemme Sofian sekä Ellenin kanssa ostamaan junalippuja tulevia reissuja varten. Olin katsonut tarkasti netistä etukäteen matkojen (todella edulliset) hinnat sekä aikataulun, jotta olemme itse lipputiskillä sitten nopeita. Kun luettelimme tympeälle lippumyyjälle haluamamme junat, hän ilmoitti meille noin nelinkertaiset hinnat. Ihmetellessämme tätä hän totesi nettihintojen olevan vain Itävallan rajalle asti. Miksi? Jos haen lippua välille Salzburg-Verona, niin anteeksi nyt jos mieleen ei tule, että hinta annetaa vain 1/3 matkasta... Eikä tässä vielä kaikki. Häneltä ei myöskään onnistunut ostaa lippua perille asti kaikkiin juniin, vaan sitten pitää juosta junaa vaihtaessa aseman X lipputiskille ostamaan lippu pääteasemalle. Voi VR ja mobiililippu missä olet? Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon etten sano ikinä enää pahaa sanaa Valtion Rautateistä! 

Ellen ja Sofia tulevat tähän kohta, niin katsotaan pääsemmekö Salzburgista ylipäätään minnekään loman aikana. Vaikka viihdynkin täällä oikein hyvin ja suurin osa vaihtareista on todella mukavia ihmisiä ja hyviä kavereita, on ihana päästä hieman tuulettamaan päätä loman aikana. Sitten on taas mukava palata takaisin ja nähdä tuttuja naamoja! Ja on kyllä luojan lykky, että meitä asuu 5 pohjoismaalaista samassa asuntolassa, niin saa aina tarvittaessa henkistä tukea näiden etelä-eurooppalaisia huligaanien kanssa. Ihanaa kuunnella ruotsalaista Spotifyta ja pelata suomalaista Croodsia (täysin koukussa btw...) jotka toimivat niin kuin pitäisikin. Myöhemmin ohjelmassa on vielä Disney-leffailta <3

kuva lainattu

Huh, että sellainen avautuminen. Ehkä huomenna on parempi päivä näiden kulttuurierojen suhteen :D Laitoin kuvitukseksi satunnaisia kameraräpsyjä, ettei koko postauksen henki olisi niin ahdistava. Kiitos ja anteeksi.

-Anna