Viikon kulttuuri: Saltwelt Hallein

Viikon kulttuurien välissä onkin hujahtanut jo pitkä aika! Tänään lähdimme kuitenkin puolenpäivän aikaan kiinalaisen ystävämme Stevenin suunnittelemalle suolakaivosretkelle. En ollut itse perehtynyt kyseiseen turistikohteeseen, mutta onneksi meillä on tämä Erasmus-perhe (joista 60% ei oikeasti edes ole erasmuksen kautta vaihdossa...) jossa joku aina keksii vapaapäiville tekemistä! Reissuun meitä lähti lopulta 7 henkeä, sillä loman alkaessa on kaupungissa tapahtunut jälleen autioitumis-ilmiö, kun kaikki suuntaavat reissuillleen tai kotiin. Me otimme ensin junan Salzburgista Halleiniin ja sieltä paikallisbussin Bad Dürnbergiin. Olin ostanut muutamalta kaverilta etukupongin, joten maksoin sisäänpääsystä vain 4€, joka oli ehdottomasti kierroksen arvoista. Normaalihinta on mielestäni jotain 15€ kieppeillä, mutta paikka on todellakin näkemisen arvoinen.

 

Kirjava joukko kavereita ja puoli-tuttuja :D

Kaivoksiin ei pääse tutustumaan ilman kierrokselle osallistumista, sillä matkan varrelle kuuluu mm. junamatka sekä muutamia "liukumäkiä". Meidän piti myös pukeutua huippumuodikkaisiin valkoisiin laboratoriokaapuihin, suojataksemme omia vaatteitamme kierroksen aikana. Kierros kesti suunnilleen 90 minuuttia ja sen aikana kuultiin sekä suolankeräystavoista sekä kaivoksen historiasta oppaan kertomana ja lyhyiden videopätkien avulla. Kaivos on maailman vanhin suolakaivos ja sieltä on louhittu suolaa jo ennen ajanlaskun alkua. Suola on ollut tärkeä osa myös Salzburgin kaupungin historiaa kuten nimestäkin jo saattaa arvata. Arkkipiispa Wolf Dietrich von Raitenaun (1559-1617) aikana keksittiin tapa erottaa suola kivestä veden avulla. Ja juuri tällä suolarahalla arkkipiispa rakensi Salzburgin tunnteuimmat rakennukset ja aukiot. Tämänkin päiväisellä kierroksella ylitimme "suolajärven", jossa yhä nykyisinkin suoritetaan suolankeräämistä samalla tekniikalla. (Termit hieman hakuksessa) Idea on kuitenkin se, että vesi muuttuu hiljalleen 27% suolavedeksi ja sen jälkeen vesi haihdutetaan seoksesta pois. 

Juuri ylläolevassa kuvassa näkyy yksi vanhoista "liukumäistä" joita pitkin kaivosmiehet (ja nyt me) laskeutuivat kaivoksessa alemmalle tasolle. Kierroksen alussa juna vei meidät ensin 400 metrin pituisen matkan kaivoksen sisään ja sieltä matka jatkui kävellen. Liukumäkiä matkan aikana oli kaksi, pituudeltaan muistaakseni 27 metriä sekä noin 50 metriä. Vauhti pääsi kiihtymään jo aika kovaksi tuon matkan aikana! Kierroksen syvin kohta oli 210 metriä maanpinnan alapuolella, tai opas käytti ilmausta "ilman" alapuolella. Olimme siis todella syvällä vuoren sisällä, yli kilometri kaivoksen suulta. Kaivos sijaitsee oikeastaan aivan Itävallan ja Saksan rajalla ja kierroksen aikana kävimme myös Saksan puolella. Vuonna 1829 solmittiinkin sopimus Salzburgin ja Baijerin välille, että suolakaivoksen toiminta kuului Salzburgille huolimatta  sen maantieteellisestä sijoittumisesta. Eikä tuolla nytkään näkynyt merkkejä rajavartiotoiminnasta. 

Vuori "kasvaa" joka vuosi 2-3cm ja tässä käytävässä havainnollistettiin mitä tapahtuisi,
elleivät kaivosmiehet louhisi käytäviä isommiksi

Ja sinne meni!

Jos liikutte tällä suunnalla, niin kannattaa ehdottomasti poiketa! En itse ainakaan ole vastaavaa kokenut :) Kaivoksen ulkopuolella oli vielä rekonstruktio kelttiläis-kylästä, mutta henkilökohtaisesti olin aivan alipukeutunut ja syväjäässä, joten jätin sen kiertämättä. Muutaman kuvan nappasin kuitenkin ulkoakäsin, ennen kuin oli aivan pakko juosta sisälle lämmittelemään. (Note to self: Nahkatakki ja pitkähihainen eivät riitä vielä, jos ei ole aurinkoista...) Maisemat tuolta suolamainoksilta ovat myös oikein hienot, tänään vain sattui olemaan hieman sumuinen ilma, joten emme niistä päässeet nauttimaan.

Nyt me vanhukset ja kotihiiret alamme viettämään koti-iltaa. Vetoan myös siihen, että haluan parantua tästä flunssastani ennen kesää :D 

Kauniita unia!

-Anna