Salzkammergut - DAY 2

Ja tarina jatkuu. Sunnuntaiaamuna meille tarjoiltiin ensin superaamupalabuffetti (kuten respan täti sitä nimitti) ja Raxin buffetissa vuonna -97 syömistä muistuttaneen ruokailun jälkeen bussi lähti noin kello kymmenen kieppeillä kohti Hallstattia. Muutaman torkahduksen jälkeen saavuimmekin perille Hallstätter Seen rannalle. Meillä oli hieman vapaa-aikaa ennen meille varatun vuorijunavuoron (funicular? aivot eivät nyt toimi..) lähtöä. Siinä ajassa ehti oikein mahtavasti napata lähikioskista tärkeimmät tarvikkeet eli postikortit sekä kahvin. Yksi postikortti lähtikin Suomen suuntaan sunnuntaina ;) Seuraava kulkupeli oli siis tuo vuorijuna, jolla nousimme vajaan kilometrin korkeuteen ihailemaan Hallstattin maisemia. Lopullisen suuntana meillä oli Hallstattin suolakaivos, jonne junapysäkiltä oli vielä muutaman sadan metrin kipuaminen. Ensin ehdimme kuitenkin nauttia hieman maisemista, pienestä harmaudesta huolimatta. 

Uskollinen bussimme

  

 

Turreturistihan se taas siinä

Siunattu olkohon hän

Kuten kaikki uskolliset kaksi lukijaani muistavat kävin jo maaliskuussa Halleinin suolakaivoksilla. Mutta tämä kierros kuului excursion hintaan, niin miksipäs ei. Pukeuduimme taas ylitsepääsemättömän tyylikkäisiin suolakaivosasuihin, tällä kertaa punaisiin ja nousimme vielä muutamat kymmenen rappusta ylös kaivoksen suulle. Hallstatt on todella kuuluisa maailman vanhimmista suolakaivoksistaan, jotka jopa 7000 vuoden takaa ja joiden avulla Habsburgien keisarisuku keräsi osan varallisuudestaan. Halleinin kaivoksista poiketen Hallstattin kaivokset ovat yhä aktiiviset ja niistä louhitaan edelleen suolaa. Jos, miksi kaikissa paikannimissä on joko Hall- alku tai -hall -loppuliite, se johtuu siitä, että kyseisellä liitteellä ilmaistiin suolakaivoksen tai -esiintymän sijaintia. Kierroksemme kaivoksissa kesti reilun tunnin ja pääsimme taas kahdesti laskemaan niitä edelliseltä kerralta jo tuttuja puuliukumäkiä. Tällä kertaa niissä näkyi myös laskunopeus, joka oli keskimäärin siinä 24 km/h paikkeilla, mutta yksi bulgarialainen poika suhahti alas 37,5 km/h vauhdilla :D Kävelimme noin 350m vuoren sisään ja hieman alaspäin liukujen avulla, josta löysimme vuorensisäisen suolajärven. Tämä järvi ei ollut enää aktiivisessa käytössä, vaan se oli valjastettu valoesitys käyttöön. Ja oli kyllä hieno esitys! Yritin joitain kuvia ottaa siitä myös, mutta kuvausolosuhteet pimeässä kaivoksessa eivät olleet ne parhaat... Ulos tulimme taas kaivosjunalla, mutta tällä kertaa sisäänkäyntiä muutaman sata metriä alempana sijaitsevasta uloskäynnistä. Vuoren sisällä on siis todela mahdolllista liikkua muutenkin kuin horisontaalisesti! Vaikka ehkä tämä olisi niistä liuista pitänyt ymmärtää?

Vangit orrella

Vuoren sisäinen suolajärvi, jota nykyisin käytetään lähinnä turistiesityksiin

Palasimme alas vuorelta taas vuorijunalla ja saimme pienen lounastauon. Läheisessä ravintolassa nautitun pizzaslicen ja omenastruudelin jälkeen meitä odotti taas jo seuraava ohjelmanumero: kaupunkikierros Hallstattissa. En tiedä voiko Hallstattia itseasiassa kutsua kaupungiksi, sillä asukkaita on tällä hetkellä vain noin 800. Siitä huolimatta kylä on maailmankuulu ja se on myös valittu Unescon perintökohteeksi. Kierroksemme aikana opas kertoi, kuinka kylässä on eletty muutama sata vuotta sitten, sillä ensimmäinen leveämpi tie rakennettiin vasta vuonna 1890. "Pääkatuna" siihen asti toimi suomalaisia jalkakäytäviäkin kapeampi polku. Enimmäkseen asukkaat liikkuivat veneillä, jonka takia melkein jokaisella talolla on edelleen oma venevaja. Suurin osa kylän historiasta liittyy tietysti suolakaivoksen toimintaan. Yksi mielenkiintoinen paikka jonne opas meidät vei oli kylän katolinen kirkko sekä sen yhteydessä sijaitseva luutalo. Kirkko on alunperin ollut paljon pienempi kuin nyt, mutta sitä on laajennettu moneen otteeseen. Nyt kirkossa on kaksi päälaivaa ja yksi pienempi, sillä pituussuunnassa laajentaminen ei ole mahdollista juuri sen tilanpuutteeen vuoksi. Tässä kylässä kaikki lopulta ilmeisesti palaa tuohon tilanpuutteeseen, sillä myöskään hautausmaalle ei ole kovin paljoa maata. Tämän vuoksi vainajien luut kaivetaan ylös haudasta ja heidän pääkallonsa, sääri- sekä käsivarren luunsa sijoitetaan tuohon luutaloon. Luutalon viimeinen lisäys on kylläkin jo vuodelta 1995, sillä nukyisin tuhkaamisesta on tullut helpompaa. 

Olimme kaupunkikierroksemme aikana kävelleet kylän toiseen päähän, josta palasimme veneellä takaisin lähtöruutuun ja bussillemme. Veneajelu oli ihan mukava, sillä sen aikana kylän näki kauempaa järveltä ja ymmärsi, kuinka pikkuruinen se oikeasti on suuren vuoren kainalossa. Bussimatka kotiin sujui suhteellisen hiljaisissa tunnelmissa, sillä kaikki taisivat nukahtaa :D Salzburgissa meitä odotti jälleen aina niin kotiin toivottava Salzburgin sade... Tänään kuitenkin pitäisi olla jopa aurinkoa havaittavissa ja lämpöasteitakin kahdenkymmenen verran! Kyllä tämän sateisen jaksonkin kestää, kunhan Venetsiassa paistaisi loppuviikosta aurinko, kun sinne suuntaamme!!!!! Tänään on oikeastaan koko päivä koulua, kuten eilenkin. Eilen sain pidettyä kulttuurikurssilla esitelmäni ilman suurempia töppäyksiä, joten taas yksi koulutehtävä takana päin. Enää oikeastaan ne tentin edessä. Mutta pidemmittä puheitta, nyt sinne koululle ;)

- Anna

TJ Elina 8!!!