Ettei nyt liikaa teemasta poikettaisi, niin kävimme maanantaina paikallisen Stiegl panimon elämysmaailmassa ja museossa. Vierailimme jo St. Patricks Day -viikonloppuna Stieglillä järjestetyissä juhlissa, mutta sillon ei tietenkään museon puoli ollut auki. Nyt piti siis korjata tämä elämääkin suurempi virhe. Stieglillä on pitkät perinteet, sillä se on perustettu vuonna 1492 ja Salzburgin suurimmaksi panimoksi se laajeni jo vuonna 1650. Salzburgissa varsinkaan ei edes ole muuta olutta kuin Stiegliä, mikä sopii hyvin yrityksen sloganiin: "Es muss ein Stiegl sein" (Sen täytyy olla Stiegl). Itävallan suurimman yksityisomisteisen panimon oluentuotanto vuonna 2008 oli 980 000 hehtolitraa ja sen markkinaosuus Itävallassa on noin 11 %.
Sisäänpääsymaksuun kuului tosiaan museo sekä "elämyspanimo" eli omatoiminen kierros pienoispanimossa, jossa valmistetaan Paracelcus-olutta. Saimme myös molemmat mukaamme olut-näkkileipää/keksiä pienet pussit. Mukavia tuollaiset pienet yllätykset, kun tuntuvat, että ne tulevat "kaupan päälle" vaikka eivätköhän ne kaikki loppuen lopuksi hintaan sisälly.
 |
| Olutkynttilöitä? |
 |
| Oluen temppelillä haluttiin osoittaa, kuinka tärkeä osa kaikkien arkea olut oikeasti on :D |
 |
| Ei päivää ilman Mozartia (vapaa käännös: Mozartkin joi Stiegl-olutta) |
Kierroksen päätteeksi saimme maistella Stieglin tuotteita, 3 maistiaista per naama. Valitsimme tietysti kuusi erilaista, jotta saisimme maistaa mahdollisimman montaa eri olutta (ja yhtä radleria tietysti). Pakko on kyllä ihmetellä, minkä takia Suomessa valmistetut oluet (myönnettäköön, ettei kokemukseni ole kovinkaan laaja) tuntuvat aina maistuvan samalta ja liian kitkerältä, kun siitä on selvästi mahdollista tehdä myös miellyttävämmän makuista? Enkä tarkoita, että Stieglin tuotteet maksaisivat maltaita (haha), vaan puolen litran pullon saa kaupasta selvästi alle eurolla. Maistelimme siis yhtä greippiradleria (50% vehnäolutta - 50% greippilimsaa), kausituotteena myytävää yrttiolutta, Stiegl Weissea eli vehnäolutta, Stiegl Goldbräuta, Paracelcusta sekä Stiegl Specialia. Kaikista löytyi eroja sekä ihan silmällä, että sitten maun perusteella. Tarkempaa kirjanpitoa emme tuolla tehneet :D Maistelun jälkeen museon kaupasta sai vielä noutaa pienet matkamuistot eli Stiegl-lasin tai pullon erikoisolutta. Otimme yhden kumpaakin, ettei tulisi valinnanvaikeutta.
 |
| Maisteltavissa oluissa oli valinnan varaa noin 20 eri lajista |
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
 |
| Turre-Turisti lahjakassin kanssa |
Stieglin jälkeen olimme jo hyvässä turistimielentilassa, niin kävelimme eteenpäin vielä lentokentän tuntumaan Reb Bullin Hangar 7 -museoon. Voin ainakin sanoa kävelleeni lentokentälle! Ehkä pitää kysyä isiltä, onko hän valmis lähtemään paluulennolle kesäkuussa kävellen ;) Kuten Stiegl, myös Red Bull on kotoisin Salzburgista, vaikka sen valmistus ei täällä tapahdukaan. Sen perustaja sekä omistaja, Dietrich Mateschitz kuitenki asuu täällä aivan lähistöllä, vaikka kukaan ei tarkalleen tiedäkään missä, tai ei vain halua kertoa. Hangar 7 ei ole aivan tavallinen lentokonehalli, sillä sen sisälle mahtuu Michelin tähden arvoinen ravintola, kaksi baaria sekä iso lounge. Tämän lisäksi hallin täyttävät lentokoneet, helikopterit sekä formula-autot, ja kaiken lisäksi käynti on ilmainen! Red Bull on selvästi mukana lento- sekä moottoriurheilussa ja sen huomaa etenkin vierailulla Hangar 7:iin. F1-autoja löytyi suomalaisittain kaksin kappalein sekä Räikkösen että Salon ajamina. Tämän lisäksi paikalla oli myös Vettelin F1- että futuristinen Gran Turismo -auto. Loppuun vielä kunnon kuvaspämmi :D
 |
| K. Räikkönen |
 |
| M.Salo |
Pusmoi!
- Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti