Wild side of erasmus

Tänään on ollu varmasti tähänastisen vaihtoni villein päivä! .... NOT. En ole liikkunut asuntolalta mihinkään, omasta huoneestanikin vain nopeasti keittiöön ja takaisin. Totesin eilen kalenterin viipottavan sellaista vauhtia päivissä eteenpäin, että koulusta on vähitellen alettava kiinnostumaan. Maanantaina on edessä kulttuurikurssin pakollinen esitelmä, jolle en ollut vielä uhrannut ajatustakaan. Ottaen huomioon, että lähdemme huomenna aamulla kaksipäiväiselle vaihtari-exculle, oli jo korkea aika paneutua esitelmän tekoon. Yllättävän kauan siinä meni (syytän osittain myös facebookia sekä youtuben videoita), mutta nyt tiedän kaiken Christoph Walzin elämästä ja elokuvista! Koska en ihan koko päivää saanut tuhrattua tuohon esitelmään, otin myös härkää sarvista saksan kurssin kanssa. Tähän asti olen mennyt sillä periaatteella, että kunhan olen paikalla, enkä ylitä sallittua poissaolomäärää. Meillä on kurssilla neljä osakoetta, joista on jäljellä enää viimeinen eli "loppukoe". En ole kuitenkaan satavarma, ovatko kokeet painoarvoltaan samat. Jos ovat niin ei huolen häivää ja 10 opintopistettä napsahtavat taskuuni 19. kesäkuuta. Jos eivät, niin tarvitsee varmaan hieman kerrata noita läpikäytyjä asioita. Tänään menin kultaista keskitietä ja selasin tunneilla jaetut monisteet läpi. Kuinka monta verbiä saksan kielessä oikein voi olla ja miksi kaikkien merkitys muuttuu aivan päin vastaiseksi, kun etuliitettä vaihdetaan? Tätä mietin sitten loppuillan tänään :D

Just another night at O'Malleys

Huomenna lähdemme siis aamulla yhdeksän aikaan bussilla kohti pienempiä kyliä Salzburgin ympäristössä. Alue on nimeltään Salzkammergut ja googlen mukaan se on kuvankaunis. Ainoa synkkä pilvi minun reissuni yllä on sää. Tänne on nimittäin tullut takatalvi, enkä ole ollenkaan mielissäni siitä. Tänään nyt en ulos nokkaani pistänyt, mutta säätiedotteiden mukaan lämpöä oli kahdeksan asteen verran!!!! Nyt äkkiä se kesä takaisin tänne, minne ikinä katositkin. Itse reissusta olen todella innoissani, sillä on ihanaa vielä viettää aikaa vaihtarikavereiden kanssa ennen kuin on aika palata kotiin. Juuri tuota kotiinpaluuta kauhistelimme eilen Ellenin kanssa ruokaa laittaessamme. Totesin vain, että onpas ihanaa päästä eroon tästä läävästä jota keittiöksikin kutsutaan. Ellen oli kuitenkin sitä mieltä, että keittiössä on myös jotain charmikasta, jonka jälkeen kuitenkin repesimme molemmat nauruun. Tuosta keittiöstä ei vain saa viihtyisää tai edes siedettävää tekemälläkään. Olenkin Suomesta paluun jälkeen tukeutunut vahvasti mm. jogurttiin ja mysliin sekä rahkaan ja ananasmurskaan. Näitä kun voin säilyttää mahtavasti toimivassa kylmälaukussani (tai no ruotsalaisilta lainassaolevassa kylmälaukussa, jonka he hylkäsivät ostettuaan oman jääkaapin). Eipä tämä elämä nyt muutenkaan niin luksusta ole, kun äskenkin ensin tiskasin astiani kylppärin lavuaarissa, jonka jälkeen kävin nyrkkipyykille samaisessa altaassa :D

Mutta niin se kotiinlähtö. Se kaukainen ja utuinen musta aukko, joka uhkaavasti lähestyy koko ajan. Tai oikeastaan minusta tuntuu, että se on musta aukko, jonka edessä on kirkas paratiisi. Se paratiisihan on juhannus ;) Kaikki ovat sanoneet, että lopussa päivät juoksevat niin kovaa tahtia, ettei meinaa perässä pysyä ja minä olen ehdottomasti nyt siinä vaiheessa. Siitä, kun Antti tuli Salzburgiin kylään on tänään kuukausi!! Enkä ole vielä edes ehtinyt käydä patikoimassa!!! Pysäyttäkää tämä aika edes kolmeksi aurinkoiseksi päiväksi, niin ehdin tehdä kaiken, mitä vielä haluan. Onneksi tein silloin vaihdon alussa organisointipuuskassani ne Salzburgin ja Euroopan turisteilu-listat, sillä mieltäni helpottaa huomattavasti se tosiasia, kuinka monta kohtaa niistä onkaan jo rastitettuna! Enää se patikointi jäljellä. Ehkä Elina on uhrini siihen ;)

Olen toisaalta odottanut sitä juhannusviikonloppua mökillä siitä asti kun varasin lennot kotiin. Suurimmaksi osaksi syy on varmasti siellä tarjoiltava grilliruoka ja kaikki muut herkut :D En millään tavoin halua, että aika täällä kuluisi nopeammin, mutta kotiinlähtö tuntuu helpommalta, kun odottaa siellä jotain näin paljon. Tämä on kuitenkin aiheuttanut myös sen, etten ole ollenkaan ajatellut sitä aikaa juhannuksen jälkeen. Sitä, etten välttämättä näe joitain ihmisiä enää koskaan, tai jos näen niin en ainakaan vuosittain. Tai sitä, että tämä seikkailu todella loppuu vajaan neljän viikon kuluttua, enkä enää palaa koirankoppiini juhannuksen jälkeen. Jos ei jo käynyt selväksi, niin ehdottomasti eniten tulen kaipaamaan täältä saatuja kavereita. Tiedän jo nyt, että joistakin on tullut elinikäisiä kavereita ja tottahan se on, että nykyisin on niin helppo olla kaikkien kanssa yhteydessä netin välityksellä. Silti kaihea mieli valtaa minut aina tasaisin väliajoin ja vielä vahvemmin sen tuntee, jos vahingossakaan vilkaisee kalenterin suuntaan. 

Onneksi kotonakin on taas omat kuviot odottamassa ja työtkin alkavat varsin nopeasti, ettei ehdi kovin kauaa pyöritellä peukaloita. Ja onhan siinä oma houkutuksensa päästä omaan rauhaan ja oman keittiön ääreen (huomaatteko kuinka ruoka pyörittää elämääni?). Voi ostaa mitä haluaa kaupasta, kun on jääkaappi, jossa sitä voi säilyttää. Ja onhan se Suomen kesä ylipäätäänkin aika ihana, silloin kun ei sada ;) Ai niin! En tainnutkaan vielä mainita siitä keskiviikon tentistä. Siitä ensimmäisestä saksankielisestä suullisesta tentistä, joka meni niin penkin alle kuin olla ja voi. Mietin noin puolessa välissä, että jos hyppäisin avoimesta ikkunasta sateenvarjoni kanssa, selviäisinköhän maan pinnalle ehjin jaloin. Olin aivan varma, että professori sanoo minulle saksankielen taitoni olevan riittämätön yliopisto-opintoihin eikä EU-oikeuden tuntemuskaan vakuuta. No mutta ei! Läpi meni, että heilahti. Nyt minulla on taskussa jo 7 opintopistettä suoritettuja opintoja. Enää 25 suorittamatta, pala kakkua :D No ei, ei se ole kieli- ja kulttuurikurssien lisäksi kuin 3 oikeustieteiden kurssia eli hyvillä mielin mennään.

Nyt painun pehkuihin ja koitan unissani taikoa meille hyvän sään viikonlopun retkelle :) Postauksen kuvat on epämääräisesti valikoituja kaverikuvia kevään varrelta. Ei mitään suurempaa tarkoitusta, juuri vain niitä ihmisiä keitä tulee ikävä. Ja jos joku muu teistä jaksaa kääntää tätä google translatella, en tarkoita etteikö teitä tulisi ikävä, vaikka ette tämän postauksen kuvissa esiintyisikään.

- Anna 

TJ Elina 12