Voi nyyh, tänään oli pikku perheemme viimeisen illallisen aika. Ruotsi-Sofian sanoin "we lost one on the way" ja Suomi-Sofia puuttuikin harmiksemme seurastamme. Päädyimme syömään kerrankin jossain muualla kuin L'Osteriassa ja valintamme kohdistui kaupungin toiselle laidalla sijaitsevaan Lemonchilliin. Sofia ja Ellen olivat kokeilleet paikkaa aiemminkin ja eivät suosituksillaan menneet miltään osin metsään. Ruokalista oli kattava, muttei liian laaja ja mielestäni ihan järkevästi hinnoiteltu. Itse päädyin Lemonchilli Steakiin herätelläkseni pihvihimoa juhannusta varten ja mitä ilmeisemmin myös totuttaakseni vatsaani myös takaisin lihapitoisempaan ruokavalioon rahka-kauden jälkeen, sillä juuri nyt olo on kuin (mitä voin kuvitella) 6 kuukautta raskaana olevalla... Tämäkin postaus syntyy todellisesta vaaka-asennosta :D Onneksi myös muiden annokset olivat tarpeeksi kookkaita ja täyttäviä, joten en kärsi syndroomastani yksin.
 |
| Tarjoilijan kuvaustaidot olivat hieman puutteelliset... |
Oli oikein ihanaa kerrata vielä rauhassa kuluneita neljää kuukautta, vaikka hieman joutuikin pidättelemään kyyneleitä ajatusten harhaillessa siihen tosiseikkaan, että viikon päästä olemme eri puolilla Eurooppaa. Katja vielä lähtee tänään illalla lentämään kohti Lontoota ja palaa vasta maanantaina, joten meillä ei ole edes enää yhtä yötä yhdessä Priesterhausgassella! Ei sillä, että me kämppiksiä olisimme, mutta silti :D Pohdimme parhaita sekä myös niitä huonoja hetkiämme vaihdossa. Itse olen aika yllättynyt, että en ole kokenut sellaisia syviä masennuksia tai koti-ikäviä ollenkaan. Suurin ärsytyksen kohde on ollut asuntola, mutta positiivisella ajattelulla tästäkin on selvitty hengissä. Mietimme myös mitä jäämme kaipaamaan ja mitä emme, vastaus oli suhteellisen yksimielinen: ihmisiä kaivataan ja asuntolasta eroonpääsyä juhlitaan.
Tämän viikon kaavan mukaan tämäkään ilta ei suju yksin huoneessa, vaan joku keksi järjestää pre-closing partyt tällä viikolla ja pitopaikkana toimii juuri saapuneen tiedon mukaan meidän asutolamme. Ainoa surullinen puoli näissä juhlissa on se, että todella monet ovat tänä viikonloppuna reissussa eli läheisimpiä kavereita ei kovin montaa bileissä ole... Nukkuminen tässä party-huoneen yläpuolella on kuitenkin mahdotonta, joten pitää viimeisen viikonlopun kunniaksi liittyä seuraan :) Tiistaina meillä oli jo aikaisemmin mainittu karaoke-ilta, keskiviikkona varmasti maailman kannattavin baari tarjosi taas ilmaista olutta ja eilen katsoimme perheen kesken Bridget Jonesin ja minä sekä Sofia jatkoimme iltaa vielä Whats your number -leffalla. Tänään jopa ihan opiskelin kirjastolla neljä tuntia maanantain kokeseen. Eilinen suullinen tentti meni muuten läpi!! Mutta karmea kokemus se taas oli :D Nyt on suhteellisen varmat 26 opintopistettä kasassa, 32 on se tavoite.
 |
| Segabarin krokotiili <3 |
 |
| Team Finland |
 |
| Ryhmä Rämä, ja kyllä Salzburgissa on myös muita baareja kuin Segabar ja O'Malleys mutta me emme ilmeisesti viihdy niissä... |
Hauskaa viikonloppua Suomeen ja koittakaa tanssia ne sateet pois sieltä ennen ensi keskiviikkoa!
- Anna
PS. Voitteko uskoa, että tämä on jo sadas postaukseni?? En olisi ikinä kuvitellut olevani näin ahkera bloggaaja :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti