Myöhään torstai-iltana tai oikestaan yönä starttasi meidän yöjunamme Salzburgista kohti Venetsiaa. Koska varasimme lippumme eri aikaan, emme tietenkään istuneet Katjan kanssa samassa hytissä, vaan minun matkaseuranani oli viisi enemmän tai vähemmän haisevaa intialaista nuorta miestä. Ja jos nukkuminen siinä lemussa ei olisi ollut tarpeeksi vaikeaa, he eivät myöskään tunteneet tapaa pitää sukkia jalassa, vaan sain kunnian tuijottaa heidän liian pitkiä varpaankynsiään kokonaiset seitsemän tuntia. Herrat olivat ilmeisesti tottuneet nukkumaan huonommissakin olosuhteissa, sillä kaikki kuorsasivat ja kääntelehtivät unissaan tasaiseen tahtiin. Olin suunnattoman onnellinen korvatulpistani, olisipa vain ollut ylimääräinen pari mukana, jonka olisin voinut tunkea nenääni. Aina välillä onneksi kuitenkin torkahtelin, joten aivan koomassa en ollut junan saapuessa perille uppoavaan kaupunkiin puoli yhdeksän aikaan aamulla. Käytyäni potkimassa Katjan ylös liian mukavalta näyttäneestä nukkuma-asennosta aloitimme suunnistuksen kohti hotellia.
Venetsia on tunnetusti hyvin sokkeloinen kaupunki eikä jokaista kadun kulmaa ole varustettu viitoilla. Kyllä tuli jossain vaiheessa päivää ikävä kunnon suomalaista ruutukaavaa. En enää ikinä valita kyvystäni eksyä Punavuoressa! Pääsimme hetken harhailun jälkeen kuitenkin hotellille, jossa meidät otti vastaan oikein ystävällinen italialainen mies. Hän kertoi, että aamupalabuffetti oli edelleen tarjolla, joten päätimme hiljaisessa yhteisymmärryksessä Katjan kanssa sijoittaa kymmenen euroa siihen ja tankata itsemme täyteen. Laukut saivat myös jäädä hotellille ja lähdimme sateenvarjojen kera kiertämään sateista Venetsiaa. Omat kenkäni olivat kastuneet läpimäriksi noin neljä askelta kotioven jälkeen, joten yksi missiomme (tai missioni) oli myös saada kuivat kengät jalkaan.
Meillä ei ollut oikeastaan suurempaa suunnitelmaa, tietämystä tai tuntemusta Venetsian turisteilun varalle, vaan vaelsimme suurimman osan aikaa eksyneenä ympäri katuja. Kaupungissa on satoja siltoja ja jossain vaiheessa olin jo varma, että olemme ylittäneet niistä jokaisen. Näimme jo perjantain aikana paljon eri osia kaupungista, mukaan lukien Pyhän Markuksen aukion sekä Rialton sillan. Emme olleet tosiaan tehneet listaa nähtävyyksistä, joten olemme varmasti nähneet myös paljon muuta ilman suurempaa reagointia :D Karttamme perjantaina oli myös hyvin avuton, ilmaan minkäänlaisia kadunnimiä tai maamerkkejä. Illalla saimme hotellilta paremman version ja lauantain orientaatio sujui jo paremmin. Perjantai-iltana sää selkeni jo oikein leudoksi illaksi ja kävimme pienen kuvaussession jälkeen ruokailemassa varmasti Italian ainoassa ravintolassa, jossa annokset olivat liian pieniä. Pettymyksekseni jouduin kuitenkin myöntämään, että täytyin kahdeksasta tortellinista...
Lauantaina heräsimme auringonpaisteeseen, joka ei ole liikaa Keski-Euroopassa vieraillut. Kattavan aamupalan jälkeen lähdimme uusin silmin kiertämään kaupunkia, joka näytti aivan toiselta kuin perjantain harmahtavassa säässä. Kamera räpsyi kiivasta tahtia, sillä perjantaina otetut kuvat eivät enää olleet minkäännäköisiä lauantain sään rinnalla. Venetsiassa oli meneillään myös jokin taidebiennaali, jossa näin jälkikäteen tarkasteltuna on esillä 88 eri maan taiteilijoiden teoksia. Muuten uppoavasta kaupungista jäi hyvä vaikutelma. Kadut täyttyivät pitkälti turisteille suunnatuista naamiokaupoista, joihin itsekin sorruin kahdesti, sekä ravintoloista ja erilaisista kahviloista. Onnekseni myös jäätelökojut olivat tiheästi esillä kaupunkikuvassa. Kaupunki itsessään ei ehkä mennyt top5 kaupunki -listalleni, enkä välttämättä koe tarvetta matkustaa sinne takaisin, mutta nyt se on nähty. Pidän ehkä enemmän avarista kaupungeista ja hieman vähemmästä määrästä turisteja :D
Lauantaina myöhään iltapäivällä lähdimme bussilla takaisin kohti Itävaltaa. En ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta ylittäessämme maiden rajan sade alkoi, eikä sitten edelliseen postaukseen vedoten heti loppunutkaan. Vaihdoimme bussista junaan Villachissa ja Salzburgissa olimme noin kymmenen aikoihin. Meitä vastassa ollut kaatosade sai meidät hyppäämään mahtavasti opiskelijabudjetille kohdistettuun taksiin, jolla pääsiime puolikuivina kotiovelle. Ajatus, jonka heitimme ilmaan Venetsian satamassa, lähteä suurristeilijän kyydillä kohti esimerkiksi Kreikkaa, tuntui tuona hetkenä entistä houkuttelevammalta. Täällä ollaan kuitenkin hengissä ja tulvapäivitystä sen verran, että tilanne kaupungin keskustassa on normalisoitunut ja joen pinta laskenut jo yli kaksi metriä eilisestä. Sateet jatkuivat tänään vain hetkittäin ja suhteellisen kevyinä. Jospa se tulva olisi menneen talveen lumia ja aurinkoa näkyisi jo edessä päin!
Kuvat tulevat erillisessä postauksessa, sen verran paljon niitä tuli taas räpsittyä...
- Anna
TJ Elina 2! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti