Eli siis you only hike once in Converse... Tulimme juuri takaisin kämpille pienelle ruokatauolle. Aamulla aikaisin lähdimme Elinan ja Sandran kanssa kohti Untersbergiä. Eilisestä kiipeilystä (postaus tulossa) hieman rasittuneina valitsimme tänään ylösnuosuvaihtoehdoksi köysiradalla kulkevan hissin. Itse asiassa tulimme myös alaspäin samaisella hissillä. Vuonna 1961 rakennettu ja noin 2,5 kilometriä pitkä köysirata vie matkustajat 1776 metrin korkeuteen, josta on mahdollista kiivetä jalan vielä hieman ylemmäs. Lämpötila oli onneksi huipullakin oikein miellyttävä, joten saatoimma viettää hieman enemmänkin aikaa yläilmoissa. Siitä huolimatta, että emme olleet varautuneet tänään minkäänlaiseen patikointiin, halusimme nousta korkeimmalle huipulle Salburger Hochtronille 1853 metrin korkeuteen. Minun osaltani suurin missio oli vältellä vielä jäljellä olevaa lunta sekä pitää kengät valkoisina kotiin asti, josta myös postauksen otsikon nimi juontaa. Onnistuin tehtävässäni mielestäni mainiosti!
 |
| Köysirata huipulle, jota Elina ensin luuli sähkökaapeleiksi |
 |
| Turvallisesti ylhäällä |
Maisemat Untersbergin päältä olivat juuri niin upeat kuin kaikki mainokset ja turisti-infot hehkuttavatkin. Ylhäältä on tosiaan 360 asteen näkymä ympäri Salzburgia ja Berchtesgadenia.Huipulta oikeastaan näkee niin pitkälle kuin silmä kantaa, silloin kun sää sen siis sallii. Untersberg sijaitsee 1/3 Itävallan puolella ja 2/3 Saksan puolella eli toisella puolen näkyy Itävalta ja toisella puolen Saksa. Kovin kaukana ei ole myöskään perjantaina katsastamamme Kehlsteinhaus, mutta emme saaneet sitä vuorenrinteeltä tarkennettua. Königsee näkyi kuitenkin selkeästi! Antaa kuvien puhua puolestaan, sillä ei noita maisemia ole mahdollista kuvailla.
 |
| Ylöspäin ylöspäin on mentävä näin |
 |
| Vaelluskengät Finland-style |
 |
| Siellä se Salzburg siintää. Linnoitus näytti niin pieneltä noin korkealta käsin! |
Eiköhän ole tämän vaihdon patikoinnit ja vuorikiipeilyt nyt suoritettu, ainakin jalat ovat sitä mieltä :D Huomenna pyörähtää käyntiin viimeinen kokonainen viikkoni Salburgissa, mitä on kyllä todella vaikeaa uskoa. Toisaalta nähtyäni yhden australianpaimenkoiran Untersbergin päällä alkoi oman koiran kaipuukin kasvaa todella paljon, joten ihan mukavaa päästä kotiinkin. Vielä ilo irti viimeisistä 10 päivästä. Kai tämän kaiken, mitä on ehtinyt nähdä ja kokea vaihdon aikana, ymmärtää sitten vasta jälkikäteen kotona.
- Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti