Helluntaimatka Prahaan

No niin nyt tulee sitä päivitystä Prahan reissustamme! Minä ja Sandra matkasimme siis sunnuntaina aamuvarhain ensin junalla Linziin ja siitä bussilla perille Prahaan. Vaikka täällä on vaihdon aikana matkustanut paljon junalla, niin oli todella mukavaa istua bussin kyydissä. Bussi oli erittäin uusi kaksikerroksinen sekä langattomalla internetillä varustettu, joten moitteen sanaa en keksi. Hintakin edestakaiselle matkalle Salzburg-Praha-Salzburg oli todella kohtuullinen, 58 euroa. Prahassa meitä odotti aurinkoinen ja lämmin sää, nahkatakin sai viskata heti takaisin laukkuun. Seikkailimme kartan kanssa perille hostellille, jossa meidät vastaanotti ylitsevuotavan ystävällinen täti. Hän johdatti meidät neljän eri avaimen avulla huoneeseen, joka ei ollut ollenkaan niin järkyttävä kuin tämä hostellineitsyt oli jo ehtinyt kuvitella. Jätimme suurimman omaisuutemme huoneeseen ja suuntasimme kaupungille.

Kaikki päivämme Prahassa koostuivat taas tajuttoman suuresta määrästä kävelyä ja monesta wau-lausahduksesta. En ollut tarkemmin ottanut selvää kaupungin nähtävyyksistä, vaan ne lähinnä tulivat vastaan meidän harhaillessa ristiin rastiin Vanhankaupungin katuja. Vltava -joki jakaa kaupungin kahteen osaan ja ainakin itse voisin kuvata joen rantaa loputtomiin, kuten varmasti kuvapostauksesta käy ilmi. Ilmat suosivat meitä toden teolla, mutta oli se vain kaunis kaupunki! Melkeinpä kaikki rakennukset olivat vanhoja sekä arkkitehtuurinsa puolesta varsin näyttäviä. Aukioita oli myöskin riittävästi, että oli mahdollista istua tarkkailemaan muita turreturisteja sekä vain nauttimaan ilmapiiristä. Sunnuntaina kävelimme joen rantaa hostelliltamme pohjoiseen, kunnes nälkä yllätti. Olimme kuulleet huhua, että ruoka sekä juoma ovat Prahassa edullisia ja se todella piti paikkansa. Nautittuamme herkulliset kerran jo hieman liikaa liekitetyt kanafileet pekoni-lohkoperunoiden kera lähdimme kohti Vanhankaupungin aukiota. Emme mielestäni kävelleet ja kierrelleet kovinkaan laajalla alueella, mutta kello vain juoksi eteenpäin. Kun huomasimme olevamme jo Wenceslas-aukiolla kello lähestyi puolta kahdeksaa. Nappasimme iltakahvit Starbucksista ja suuntasimme rättiväsyneinä hostellille. 

Maanantaille olimme suunnitelleet reissun kohti Prahan linnaa. Ylitimmekin joen heti hostellin kohdalla ja kävelimme toista rantaa pitkin Kaarlen sillalle. Pakollisten turistikuvien jälkeen sukelsimme syvemmälle pienten kujien sekaan. Minua houkutti todella paljon ostaa mukaan katutaiteilijoiden mustavalkoisia maisemakuvia, niin kauniita ne olivat, mutta onnistuin malttamaan mieleni. Ennen linnalle kiipeämistä nousimme 304 askelmaa St. Nicholas Cathedralin näköalatorniin. Maisemat olivat jokaisen askeleen arvoiset, vaikka jalat takaisin alhaalla hieman tärisivätkin. No sillä se lähtee millä on tullutkin, joten ei kun ylös linnalle. Linna näyttää kuvissakin valtavalta, mutta ylhäällä sijaitsevalla aukiolla se vasta todella konkretisoituu. Kukkulalla on toki itse linnan lisäksi myös monia muita rakennuksia. Päätimme jättää linnakierroksen välistä, sillä linnan sisätilat olivat remontissa ja kirkkoihin pääsi tarpeeksi pitkälle ilman kierrostakin. Istuskelimme sen sijaan linnan pihalla maisemista nauttien ja jäätelöä syöden. Oli muuten parasta vadelmajäätelöä, mitä olen maistanut! Jäätelöstä puheenollen Sandra kertoi, että Münchenissä jäätelöpallo maksaa noin 90 centtiä, kun minä hihkuin jo innosta Prahassa hinnan ollessa noin 1,20. Miksi Suomessa ei ole hyvää ja halpaa jäätelöä?

Päästyämme alas linnalta kello oli jo neljän kieppeillä ja päätimme hypätä metroon ja lähteä tarkastamaan läheinen ostoskeskus. Suurin syy ostoskeskushimoomme oli se, että kauppavalikoimaan kuuluivat mm. Stradivarius, Pull and Bear sekä Bershka. Mielestäni olin varsin maltillinen lähtiessäni kotiin vain uusien farkkusortsien ja yhden t-paidan kanssa. Keskustasta aiemmin sunnuntaina tarttui mukaan onepiecen tapainen sortsi asu hihattomalla yläosalla (mahtava selitys, tiedän). Palasimme ostoskeskuksesta vielä keskustaan varmistamaan, ettei keskustan liikkeisiin jäänyt mitään meidän mukaamme haluavaa. Ei jäänyt. Sitten vain takaisin hostellille ja pikkuhiljaa unta palloon. En ymmärrä, miten voin aina reissuilla olla niin uupunut, mutta ennen kymmentä nukahtaminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia!

Tiistaina meidän bussimme kohti Linziä lähti puoli neljä iltapäivällä, joten meillä oli aamupäivä vielä aktiivista turisteiluaikaa. Suunnitelman mukaan lähdimme aamupalan kautta Prahan juutalaiskortteleita kohti. Juutalaiskorttelin juuret ovat kaukana 1200 -luvulla ja vaikka "ghetto" on suurimmaksi osaksi purettu pois uudempien rakennusten tieltä, on osa ghetostakin säilytetty. Ostimme juutalaiskortteleihin laajan sisäänpääsylipun, joka sisälsi Maisel-, Pinka-, Klausen-, espanjalaisen sekä vanhanuuden synagogan. Synagogiin oli kasattu laaja näyttely, joka käsitteli mm. juutalaisten arkea, juhlallisuuksia sekä historian vaiheita. Varmasti vaikuttavimmat nähtävyydet juutalaiskorttelissa olivat Pinka-synagogan kymmenet tuhannet nimet ympäri rakennuksen sisäseiniä sekä synagogan vieressä sijaitseva hautausmaa. Synagogan seinille on kirjoitettu vajaa 80 000 juutalaisvainojen aikana menehtyneen nimeä, eikä määrää pysty hahmottamaan ennen kuin seisoo rakennuksen sisällä ja tuijottaa ympärillä viliseviä nimiä. Synagogan vieressä sijaitsee tosiaan juutalaiskorttelin hautausmaa, joka verrattuna kotimaisiin hautausmaihin oli kokonsa puolesta todella minimaalinen. Koska tilaa ei ollut paljon, eikä juutalaisia saanut haudata alueensa ulkopuolelle, vainajia on haudattu jopa kymmeneen kerrokseen. Vainajien arvioitu määrä tuolla hautausmaalla on noin 12 000. Suosittelen kierrosta ehdottomasti kaikille Prahaan suuntaaville!

Ennen bussin lähtöä kerkesimme vielä Prahan olutmuseoon, joka ei nimensä mukaisesti mielestäni ollut niinkään museo, vain pubi. Maistelimme viittä erilaista olutta, yritimme myös valita mahdollisimman paljon tsekkiläisiä panimoita, niin paljon kyseisen maan oluita on meille hehkutettu. Seulamme läpäisivät karamelliolut, vaniljaolut, mustikkaolut, kirsikkaolut sekä vuoden paras tsekkiläinen olut. Ihan maistuvia olivat, mutta ei nyt mitään aivan tajunnanräjäyttävää, edelleen odotan sitä juhannusta ja mansikkasiideriä :)  

Pistän kuvat seuraavaan postaukseen, sillä niitä on taas valtava määrä :D Joku sanoi joskus, että et kadu niitä kuvia, jotka olet ottanut, vaan niitä, jotka jätit ottamatta.

Katsoimme muuten juuri äsken Safe Haven -elokuvan Ellenin ja Sofian kanssa. Olipas todella hyvä! Ja olen ylpeä itsestäni, että arvasin jo reilusti ennen loppua, miten aivan lopussa käy! ;)


Puss,
- Anna